ROUVA PERONIUS. Kuka se on, joka siellä soittaa?
AINO (hyppien ja tanssien). Se semmoinen kuleksiva kanteleen soittaja — vanha, harmaapartainen mies. Hän soittaa niin kauniita kansanlauluja ja… ja…
AILI. No, mistäs sinä sen tapasit?
AINO. Hän tuli itse kyökkiin ja kysyi, saako hän herrasväelle… ajatelkaapas! herrasväelle hän sanoi… Minä tietysti lupasin, kun niin paljon pidän kanteleensoitosta ja kun aina olen ikävöinyt semmosia saapuvan.
ROUVA PERONIUS (ottaa taskustaan rahakukkaron ja antaa 50 penniä
Ainolle). Vie nyt tämä hänelle, kun olet pyytänyt kerran soittamaan.
AINO (iloisesti hyppien ja tanssien). Kiitoksia äiti! Kyllä hän vielä soittaa jonkun kauniin laulun.
AILI (äidilleen). Emmekö pyydä häntä tänne sisälle soittamaan? Arvokin voipi jo kohta tulla ja…
AINO (iloisesti). Samaa minäkin aijoin sanoa. Arvo kun niin pitää soitosta…
ROUVA PERONIUS (nauraa). Mutta kyllä Ainolla nyt on hauska. Voithan hänet nyt pyytää vähäksi aikaa tänne soittamaan.
AINO (iloisesti käsiään paukuttaen). Ai, ai! Nyt vasta tulee hauska vastaanotto Arvolle.