(Juoksee oikealle).
AILI (nauraen). Sitä on vaan rasavilli! Milloinhan se lukee läksynsä.
ROUVA PERONIUS (nauraen). Saapi aamulla nousta taasen viiden aikana ylös.
Kahdeksas kohtaus.
Edelliset. Aino ja Mika Karppanen.
MIKA KARPPANEN (tulee Ainon seuraamana oikealta, pysähtyy oven suuhun).
Hyvä ilta, herrasväki! Tämä nuori neiti…
AINO (kantaen kanteletta, iloisesti). Tässä hän on. Katsokaa, kuinka kaunis tämä kantele on. (Mika Karppaselle). Tässä on tuoli. (Antaa kanteleen hänelle). Ja nyt soittakaa ensimäiseksi se ihmeen surullisen kaunis: "Sen kukkasen, jonk' istutin" j.n.e. Sanoittehan sen olevan Karjalassa suosituimpia lauluja.
MIKA KARPPANEN (virittää kanteletta). Onhan se nuorien keskuudessa. (Alottaa, mutta keskeyttää). Ei ole kantele nyt oikein virityksessä (virittää muutamia kieliä).
(Rouva Peronius ja Aili istuutuvat sohvaan; Aino ottaa tuolin ja asettaa sen vastapäätä Mika Karppasta; istuu siihen.)
MIKA KARPPANEN. No, ehkä se nyt on virityksessä. (Soittaa:)