"Sen kukkasen, jonk' istutin
Ja laitoin kasvamaan;
Se ompi mulle saattanut
Vaan syömmein suremaan" j.n.e.
(Viimeisiä, säkeitä soittaessa on peräovi avautunut ja
Arvo Kunnas seisoo ulkopuolella kuunnellen. Sisässä olijat
eivät huomaa häntä, ennenkuin hän vähä kerrallansa avaa
ovea ja viimein astuu sisään.)
Yhdeksäs kohtaus.
Edelliset. Arvo Kunnas.
AILI (menee Arvoa vastaan, tervehtivät). Sinäkö! Olemme odottaneet sinua kauan aikaa.
ARVO (tervehtien rouva Peroniusta ja Ainoa, jotka ovat nousseet seisalleen ja lähestyneet häntä). En joutanut ennen tulemaan. (Katsahtaen Mika Karppaseen, joka on lopettanut soittamisen.) Mutta teillähän on ollut hauska, kun olette saaneet kuulla kanteleen soittoa.
AILI (iloisena). Käy tänne istumaan (ohjaa Arvon sohvan luo). On todellakin hauska kuunnella kanteleensoittoa. No kuinka olet voinut? Hyvästi tietysti!
(Istuu hänen viereensä.)
ARVO. Vallan hyvin minä olen voinut! (Kääntyen Ainon puoleen, joka seisoo lähellä.) Entä tämä pikku neiti? Miten olet jaksanut?
AINO. Tiedäthän sen ilman kysymättäkin, että hyvinhän minä aina jaksan!