AILI. Arvo hyvä! Jos tahdomme jatkaa kiistaamme siitä, niin eiköhän olisi parasta että jättäisimme sen toiseen kertaan, sillä eihän meidän nyt sovi ruveta kiistelemään, kun olisi muutakin kertomista.
ARVO. Niin todellakin. Onhan meillä sitten aikaa siitä kiistellä, kun elämässä ensin todeutamme sen.
AILI. Niin kyllä. Onhan aikaa vielä!
(Kanteleen soittoa kuuluu sisähuoneesta.)
ARVO.. Mutta sillä Ainolla mahtaa olla nyt hauska tuolla sisässä, kun saapi kuunnella kanteleensoittoa.
AILI. Tietysti hänellä on! Mutta kerroppa nyt niistä hommistasi.
ARVO. Tulehan ensin likemmäksi istumaan!
AILI (siirtyy vähän). No!
ARVO. Vielä!
AILI. Jo riittää.