ARVO. Eihän minun sanani vielä kuulu sinne asti!
AILI. Ha, ha, ha! Eikö kuulu. Luuletko minua sitten kuuroksi?
ARVO. Enhän kuuroksikaan, mutta tiedäthän…
AILI. Että et ennen juttele, jos en ole ihan vieressäsi!
ARVO. Niin.
AILI (siirtyen Arvon viereen). Nyt ala jo kertoa.
ARVO. Kas niin! Siellä on hyvin pakkanen, nimittäin tuolla ulkona.
AILI. Tiedänhän minä sen. Mutta enhän minä tätä pyytänyt sinua kertomaan!
ARVO. Mistä sitten!
AILI. Niistä hommistasi, joita kerroit kirjeessäsi.