ARVO. No, no! Ei enää! Itsepäisyyshän kuuluu oikeastaan miehen parhaimpiin hyveisiin.
AILI. Niinkö luulet?
ARVO. Tietysti. Monessa asiassa on miehen itsepäisyys tarpeeseen.
AILI. Ja sinä tuota uskot!
ARVO. Uskon! Mutta jos taasen alamme niistä kertoa, niin meille tulee tuo tuttu sanasota, ja sitä en nyt tahdo jatkaa… Kuulehan siis kun kerron niistä hommistani.
AILI. No kerro.
ARVO. Etkä naura ollenkaan?
AILI. En!
ARVO. No niin! Niinkuin kirjeessäni ilmoitin, antaa setä kauppaliikkeensä ja talonsa hyvällä ehdolla (nousee kävelemään) jota ei suinkaan vierailta ihmisiltä luulisi tapahtuvan, Ainoana takauksena hän vaatii, niinkuin ilmoitin, ehdottoman raittiuden, joka, Jumalan kiitos, minulla on. Mutta yksi asia siinä kuitenkin on, joka panee minut vähän miettimään. Hän näet vaatii siitä talostaan itselleen kaksi huonetta ja keittiön, "jossa", kuten hän lopussa kirjettä ilmoittaa, "minä saisin ilman hyyriä asua niin kauvan, kun velka on maksettu".
AILI. Ehkä hän siitä vaatimuksestaan luopuu, kun ilmoitat hänelle…