ARVO. Niin ajattelen minäkin! Jos hän nyt niin likellä minua tahtoisi asua, hän on näet vähän semmoinen… niinkuin ehkä ymmärrät, joka tahtoo tarkastaa, ettei mitään ylellisyyttä ilmestyisi… niin voipihan hän vuokrata likeltä pari huonetta ja keittiön itselleen, josta kyllä minuakin sopisi pitää silmällä…
AILI. Niin, sen voipi hän kyllä tehdä ja minä varmasti luulen että hän siihen suostuu, kun hänelle oikein kirjoitat. Tarvitaanhan ne huoneet kyllä itsekin käyttää.
ARVO. Tarvitaan kyllä.
AILI. Ja eikös ne ole ensistään kaikki laitettava hyvään kuntoon, että niissä…
ARVO. Tietysti! Setähän on pitänyt niissä hyyryläisinä yksinomaan käsityöläisperheitä… ajatellen kai, ettei ne niin suuria vaadi huoneiden korjausten suhteen.
AILI. Johan sen arvaa sitte, missä kunnossa ne ovat.
ARVO. Laitettavathan ne ovat ihan ensiksi, sekä ulkoa että sisältä ja se vetää jo paljon…
AILI. Mutta kyllä se sinun setäsi mahtaa olla hyvin tarkka, päättäen siitä, ettei hän ole edes korjauttanut niitä huoneita.
ARVO. Tarkka hän on, se on totta. Mutta eipähän ilman olisi niin menestynytkään. Ajatellaan, että hän köyhänä, niinkuin minä nyt, aloitti liikkeensä, ensin pienesti ja että hän nyt on hankkinut semmoisen kartanon ja kauppaliikkeen, niin kyllä siinä on saanut…
AILI. Mutta olla niin itara, ettei ole uskaltanut edes vaimoakaan ottaa, se on jo — miten minä sanoisin — niinkuin hän pitäisi rahojaan ja tavaroitaan jumalanaan, joita yksin palvelee ja…