— Herra kauppaneuvos, tarjoomuksenne on minusta suuri-arvoinen, mutta se tulee liian myöhään, enkä minä voi mistään hinnasta sanaani syödä.
III.
Syksy kului kaikenlaisissa valmistuksissa. Varsinkin kirjapainon hankkiminen ei ollut mikään vähäinen asia. Pihlén sai sen vuoksi olla alituisessa kirjeenvaihdossa. Marraskuussa se kuitenkin saatiin sellaiseen kuntoon, että voitiin painaa nimikortteja, joita kaikki kaupungin rengit ja piikatytöt, kisällit ja koulupojat tilasivat, sekä hautajaiskutsumuksia äärettömän leveillä mustilla reunuksilla.
Maisteri valmisteli itseänsä ahkerasti oman arvelunsa mukaan erittäin tärkeään tehtäväänsä. Hän päätti jo edeltä päin ettei hänen osansa lehden toimituksessa rajoitu siihen, että leikkaa muista lehdistä muutamia palaisia uutisiksi ja antaa lehden muutoin hoitaa itseänsä, siten että suopi riidanhaluisille tilaisuutta purkaa sappeansa toinen toisiansa vastaan ja odottaa että ihmiset toisivat ilmoituksia ja niistä maksaisivat. Ei, hänen lehdellänsä pitää olla oma kanta, erityinen karva, jonka kautta se eroo muista ja saavuttaa jonkinlaista vaikutusta. Sitä varten hän tutki viime aikain tapahtumia, etenkin oman maan valtiollista kehitystä, lukipa taloudellisia teorioitakin, jotka kaikki näin hätäisesti ahmattuina yhtyivät hänen päässänsä jonkinlaiseksi sillisallaatiksi, jossa kyllä kaikki ainekset ovat yhteen sulamattomia, mutta joita tarpeen tullessa oli melkein mahdoton toisistansa eroittaa.
Varsin suurta päänvaivaa tuotti maisterille lehden programmin laatiminen ja sitä hän tuumi kaiket päivät; toisinaan se seikka häiritsi hänen yörauhaansakin. Kerran oli hän jo päättänyt panna lehtensä ohjelmaksi samat sanat kuin J.V. Snellman ennen lehdellensä: "Se ei sisällä enempää kuin muutkaan sanomalehdet, siis ei juuri mitään". Mutta sitte tuli hän ajatelleeksi että sitä kenties pidettäisiin turhamaisena jäljittelemisenä eikä maisteri peljännyt mitään enemmän kuin sellaista epäluuloa. Hänen piti itse keksiä jotakin uutta, jota Snellmaninkaan äly ei ole voinut esiin tuoda.
Kauppilassa oli jo melkein unhotettu koko sanomalehti-puuha. Talvi oli jo tullut, lumi peitti maan ja jäät rupesivat jo hevoista kannattamaan. Neiti Torn kävi tyttöjensä kanssa voimistelutunnilla mäkeä laskemassa ja reaalikoulun pojat rakensivat suurta linnoitusta lumesta. Puhuttiinpa jo että kohdakkoin pidettäisiin ensimmäiset tanssiaiset ja neiti Polinin luona kävi neulojatar koettelemassa uutta pukua, jonka etupietimessä oli monessa kerrassa leveitä pitsejä ja taka-osa aaltoili käydessä ylös ja alas ja molemmille sivuille.
Alma neiti oli kenties ainoa kaupungin asukkaista, joka sanomalehteä vielä muisti. Hän kävi melkein joka päivä Pihlénissä sisareltansa ja hänen mieheltänsä tiedustelemassa milloinka näyttönumero ilmaantuu ja mitä se sisältää. Pihlén neuvoi kälyänsä kyselemään maisteri Tiiralta, mutta sitä ei tyttö sanonut millään ehdolla tekevänsä.
Kun joulukuun ensimmäinen päivä valkeni kannettiin kaupungin kaikkiin taloihin vielä kosteita lehtiä. Ihmiset tarttuivat niihin uteliaasti ja lukivat:
KAUPPI.
Viikkolehti yleisiä ja paikkakunnan asioita varten.