Uteliaasti silmäili sitä maisteri Tiirakin loikoen vielä vuoteellansa. Hänellä oli kaiken yötä ollut jonkinlainen kuume, niinkuin ainakin sillä, joka ensi kerran julkisesti esiintyy. Nyt luki hän vielä kerran lävitse lehden pääkirjoitusta. Siinä lupasi lehti olla tosikansallinen ja valppaasti valvoa suomenkielisen väestön etuja. Eduskuntalaitoksemme kehitystä vapaamieliseen suuntaan harrastaa lehti myöskin, aina muistaen että yksityisten säätyjen anomus-oikeus on Suomenmaan perustuslain kalliimpia lahjoja, sillä Suomen kansalla on aina ollut oikeus suoraan lähestyä hallitsijaansa. Uskonnon asioista lehti ei aijo koskaan puhua kevytmielisesti. Raittius-asia on nykyajan merkillisimpiä ja terveellisimpiä liikkeitä, jolle toimitus katsoo velvollisuudeksensa antaa tehokasta apuansa. Vuosisatoja kestänyt naisen sortotila kaipaa pikaista parannusta — —
Kun maisteri oli tähän saakka ennättänyt oman kirjoituksensa ihailemisessa, koputti joku ovelle ja, ennenkuin hän ennätti mitään vastata, astui sisään nuori mies ylioppilaslakki päässä ja sanoi, tehden ivallisen syvän kumarruksen:
— Hyvää huomenta, herra pään- ja vastuksen-alainen toimittaja! Minä tulen toivottamaan onnea, sillä sinun lehtesi tekee furooria kaupungilla. Moni piikatyttö on jo likistänyt sitä rintaansa vastaan lukeissaan sinun pikku kertomustasi "Ensimmäinen suudelma". Minä olen jo nähnyt rusinoita kaadettavan sinun lehdestäsi tehtyyn tötteröön ja arvattavasti on sitä tänä aamuna jo moneen muuhunkin tarpeesen käytetty. Gratulor!
Maisteri Tiira ei tuosta pitkästä tervehdyksestä närkästynyt, sillä hän tunsi tervehtijän luonteen varsin hyvin. Sen vuoksi hän vaan ojensi peitteen alta kätensä ja sanoi:
— Paina puuta, pistä piippuun, ryyppää vettä ja ole iloinen.
— Tackar som bjuder! vastasi ylioppilas, joka iloisella päällä ollessaan mielellään sekoitti puheesensa kaiken maailman kieliä, taikka oikeastaan puhui sitä kauheata sekamelskaa, jota Helsingin esplanaadeilla suomalaisten ylioppilasten keskuudessa kuulee ja joka sekamelska kulkee suomenkielen nimellä ja arvolla.
— Tackar som bjuder! ja sitte heitti ylioppilas lakkinsa pöydälle, istui sohvalle ja otti uuden lehden käteensä.
Sillä välin oli huoneen isäntäkin kämpinyt sängystä ylös ja saanut välttämättömimmät vaatteet yllensä.
— Sanoppa nyt suoraan mitä sinä ajattelet tästä näyttönumerosta, miellyttääkö se sinua? kysyi maisteri Tiira.
— Se miellyttää minua ensimäisestä K:sta viimeiseen vuosilukuun saakka.
Se on presiis niinkuin meidän kaupunkia varten tehty.