— Minä en ymmärrä onko tuo kiittämistä vai laittamista.
— Mitä sinä siitä huolit miellyttääkö se minua tai joitakuita stuffoja, kysy sinä miellyttääkö se naisia. Laita sinä vaan niin, että kaikki naiset pitävät lehdestäsi, niin miehet myöskin pitävät lehteäsi, ja silloin ei sinun tarvitse muuta kuin kelliä. A propos, minä näin Alma Hegelin seisovan Pihlénin portilla sinun lehteäsi lukemassa. Hänellä oli kai "Ensimmäinen suudelma" nautittavana, sillä hän punastui hirveästi ja kääri lehden kokoon kun minä siihen tulin. Eikös hän ole kerrassaan soma tyttö?
— Hän on niin nuori vielä, mutisi maisteri.
— Se ei estäne olemasta kaunis! "Sie hat die schönsten Augen — mein
Liebchen, was willst Du noch mehr?" rallitti ylioppilas.
— Nyt ei ole kysymys Alma neidin silmistä, vaan uudesta lehdestä, etkä sinä ole vieläkään ajatustasi lausunut.
— Suo anteeksi, sen olen jo aikoja sitte tehnyt. Lehti on hyvä, sanon minä, paras lehti mitä kaupungissamme tätä nykyä ilmaantuu.
Maisteri nykäytti kärsimättömästi olkapäitään.
— Mutta jos tahdot kuulla muittenkin ihmisten mielipidettä, jatkoi ylioppilas, niin lähtekäämme liikkeelle. Menkäämme kestikievariin syömään aamiaista, niin saat ainakin kuulla Dulcinean mielipiteen, ja se ei varmaankaan paljon eroa minun mielipiteestäni, sen takaan.
Maisteri olikin lopettanut pukemistoimensa, katsahti vielä mielihyvällä peiliin, kiersi viiksiänsä ja sitte lähdettiin.
Torin poikki mennessä he kuulivat kuinka eräs maidon myyjä huusi toiselle: