— Hoi, Kestilän Leena, mistä hinnasta sinä maitoa myyt?
— Kolmestakymmenestä pennistä kannun.
— Tässä seisoo, ja samalla osoitti hän kädessään olevaa rypistynyttä lehteä, että maito maksaa torilla neljäkymmentä penniä kannu. Se on laillinen hinta, sillä se seisoo präntättynä tässä, eikä meidän tarvitse halvemmalla myydä. Sano muille!
— Kuuleppas, sinä sanomalehden toimittaja, puhui ylioppilas, nyt on sinun omallatunnollasi jo kymmenen penniä joka maitokannusta, mitä kaupungissa tänä päivänä syödään.
- Mistä minä tiedän että lehmät näin joulun edellä niin runsaasti poikivat että maidon hinta saattaa muutamassa päivässä alentua. Jos lehteni valehtelee, niin se on passaaja-matamini, joka valehtelee. Niin puolusteli maisteri itseään.
— Veliseni, pako paremp' on kuin huono lyönti. Minä toivon että ensi numerossa kumminkin selität tuon maidon hinnan painovirheeksi ja että maidon asemesta siinä on luettava "piimä".
Kun herrat olivat tulleet kestikievariin, meni ylioppilas suoraan tiskin takana istuvan neidin luokse, jonka hiukset olivat kammatut niin alas otsalle että silmät hiukan kiiluivat kiharain alta, ja puristi hyvin tuttavasti hänen kättänsä.
— Hyvää huomenta, neiti Dulcinea, kuinkas teidän kalliin terveytenne laita on?
Vastaukseksi neiti vaan nyrpisti pikkuista ärsyttävää alahuultansa.
Siitä huolimatta ylioppilas jatkoi:
— Me tahtoisimme tehdä tuttavuutta yhden bumaagissa paistetun silliraukan ja useitten urhoollisten kaprokkiperunain kanssa; voitteko niitä meille esitellä?