Moni kaupungissa arveli että tuo oli aivan niinkuin ollakin pitää, ja kauppaneuvos sai kotona rouvaltansa lämpimän suukkosen.
Seuraavassa "Kaupin" numerossa oli asiasta ankara kirjoitus, jossa johtokunnan käytöstä suorin sanoin selitettiin kunnottomaksi ja sanottiin, että ihmiset, jotka sillä talla saattavat menetellä turvatonta naista vastaan, ovat kaikkea kunniantuntoa ja rehellisyyttä vailla.
Mahtipontisilla sanoilla on aina syvä vaikutus heikkoihin sieluihin. Moni, joka vielä äsken oli pitänyt neiti Tornin rangaistusta oikeutettuna, luettuansa tämän kirjoituksen ei enään uskaltanut lausua julki ajatustansa, vaan sanoi päätänsä puistaen, että asialla on aina kaksi puolta, ja tyytyi tuohon mielestään erinomaisen syvälliseen mietteesen.
Lehden toimittajalle tuotti tuo kirjoitus pahempia seurauksia. Jo kerran ennen, kun lehdessä oli maalaisille kerrottu mitä petoksia kaupungin kauppapuodeissa harjoitetaan kun voita ja viljaa ostettaissa punnitaan, oli maisten saanut Pihléniltä kirjeen, jossa hän ilmoitti, ettei hän salli kirjapainossansa sellaisia valheita painettavan ja uhkasi, jollei kirjoitustapaa muuteta, lakkauttaa koko lehden painamisen.
Maisteri silloin torjui tuollaista isännöitsemistä, turvautui kontrahtiinsa ja ilmoitti aikovansa aina vapaasti kirjoittaa mitä tahtoo, huolimatta siitä loukkaako se jonkun mieltä tai ei.
Nyt, neiti Tornin asiassa olleen kirjoituksen jälkeen tuli Pihléniltä säännöllinen irtisanomus, joka ensi vuoden alusta lakkautti kontrahdin sanomalehden painattamisesta Pihlénin kirjapainossa. Pihlén oli, näet, myöskin koulun johtokunnan jäsen.
Parin päivän päästä tuli maisterille tyttökoulun johtokunnan puolesta haasto raastuvan-oikeuteen vastaamaan kunnianloukkauksesta.
Tuo haasto maisteria ei niin suuresti huolettanut kuin tieto siitä, että uusi kirjapaino oli hankittava, jos tahtoi lehden ulosantamista tulevana vuonna jatkaa. Tosin ei pieneen kirjapainoon paljon tarvittu, mutta vaikka maisteri olisi varansa kuinka moneen kertaan laskenut, ei niissä kuitenkaan ollut liikenemään sellaiseen yritykseen. Hän oli vasta lukunsa päättänyt nuori mies, joka ei vielä ollut ennättänyt mitään kerätä. Hänen täytyi siis turvautua muihin. Kaupungin rahamiesten puoleen ei hänen ollut kääntymistäkään, sillä hän oli joutunut kokonaan heidän epäsuosioonsa. Ne varakkaammat käsityöläiset ja muut, joilta olisi voinut kannatusta toivoa, vetäytyivät heti pois kun vaan tuli rahasta puhe. Useimmat pelkäsivät että maisterin koko yritys menee hukkaan jo senkin kautta että Pihlén, Polin ja muut hänen vastustajansa aivan varmaan panevat uuden lehden toimeen, ja sen he voivat asettaa niin halpahintaiseksi, että kaikki ne, jotka eivät muusta huoli kuin että vähällä maksulla saavat paljon paperia, tilaavat sitä.
Maaseuduilla vielä vähemmin ymmärrettiin kaupunkilaisten riitoja ja minkä vuoksi uutta kirjapainoa tarvittiin.
Moni vasta nyt ensi kerran kuuli että sellainenkin laitos on sanomalehden ilmaantumiselle tarpeellinen. Sellaisten mielestä sanomalehdet kasvavat, niinkuin muutkin lehdet, puissa, taikka saadaan niitä toimeen jollakin muulla tavalla, jota he eivät voineet oikein selittää.