— Luonnollisesti minä puhun tällä tavalla ainoastaan meidän kesken; vai oletko sinä kenties häneen niin mieltynyt, että et salli leikkipuhetta laisinkaan?
— Entäs jos olisin?
— No ei mitään; mutta Hegel?
— Alma Hegel! Mitä minulla on hänen kanssaan tekemistä?
— En minä tiedä mitään, mutta Alma puhuu ainoastaan sinusta, hänellä tuskin muuta on koskaan esillä.
— Mutta vast'ikäänhän sinä olet kaupunkiin tullut ja kuitenkin tiedät noin paljon.
— Sitä olen, näet, muiltakin kuullut.
— Älä usko koskaan juoruja; neiti Alma puhuu minusta sen vuoksi, että kaikki muutkin tätä nykyä minusta puhuvat. Olenhan minä nyt jokaisen hampaissa, lisäsi maisteri katkeralla hymyllä.
— Siitä olen oikein iloinen… nimittäin ett'et sinä Almasta välitä! huudahti Juslenius ja säikähti sitte itsekin että oli näin ääneen ajatellut.
Hän oli hurjasti rakastunut Almaan, mutta pelkäsi että maisterin ja Alman välillä oli jonkinlainen sopimus olemassa, josta hän tahtoi saada selvän ennen kuin meni ilmaisemaan tunteensa tytölle. Siitä syystä hän ei saattanutkaan iloansa salata kun huomasi ett'ei ainakaan maisterilla ollut mitään hellempiä tunteita Almaa kohtaan.