— Noo vai? Tappi kiinni.
Matamia hiukan harmitti kun hänen uutisensa ei maalaiseen sen suurempaa vaikutusta tehnyt.
— Tottahan te tilaatte meidän lehteä, sanoi hän sellaisella painolla sanalle "meidän" kuin olisi hän itse tuon tulevan lehden sekä omistaja että toimittaja.
— Eipä häntä tiedä; raha on tätä nykyä hyvin kireällä, ja sitte tuolta ryssän puodista on toisinaan saatu sanomia lehtitupakan ympärille käärittynä, mutta ei niistä meidän lapset, vaikka muutoin solkenaan lukevat, saa sanaakaan kokoon; sanovat sen olevan latinaa. Lieneevätkö sitte kaikki samanlaisia?
Matami ei viitsinyt vastata, vaan sieppasi astiansa ja läksi pois.
— Unohditte maksaa! huusi maalainen.
Matami palasi ja heitti rahat miehen kouraan.
Maisteri Tiira oli aamulla pukemassa päällensä lähteäksensä kouluun kun silittäjä-vaimo tuli hengästyneenä sisään.
— Ennätin kuitenkin ajoissa, mutta kyllä teinkin työtä kaiken yötä; nyt ovat maisterin paidat valmiit.
— Ei niillä olisi mitään kiirutta ollut.