— No eikös maisteri lähde pois kaupungista?
— En; mihinkä minä menisin?
— Eikös pormestari ole mitään puhunut?
— Mitä hittoja pormestarilla on minulle sanottavaa?
— Eikös tuota… eikös maisteria sitten olekaan käsketty kaupungista pois?
Maisteri pani juuri kaulustansa kiinni, mutta nyt heltisivät hänen sormensa napista. Hän astui vihaisesti vaimon luokse ja sanoi, osoittaen sormellansa häntä otsaan:
— Minä huomaan ettei teillä ole kaikki ruuvit paikoillaan tuossa!
Vaimo peräytyi pari askelta, nii'asi syvään ja pujahti ovesta ulos.
Maisteri tuli oikein pahalle päälle. Hän kiroili itseksensä mitä pormestarilla oli hänen kanssaan tekemistä, kiroili kaulusta, joka oli niin kankea ja kiiltävä kuin olisi posliinista valettu, ja kiroili nappia, joka pujotteli läven luona niinkuin itsepäinen härkä veräjän edessä eikä tahtonut millään ehdolla mennä sisälle.
— Hupakko! mutisi hän itsekseen. Löylynlyömä! Varmaankin vanha piika.
Ensi kerralla kysyn sitä asiaa tarkemmin.