I. Kohtaus.
Hanna istuu sohvalla neuloen, Kanttori nojaa edessä olevaa
pöytää vastaan.
KANTTORI, viitaten sivuoveen. Äänestä päättäen siellä on assessori
Grasman, eikö niin?
HANNA. On. Tiedätkö käykö hän useasti täällä?
KANTTORI. Hänen sanotaan käyvän täällä varsin ahkeraan. Kerrotaanpa että hänellä olisi jonkinlaisia aikeita rouva Turholmin suhteen.
HANNA, naurahtaen. Todellakin? Sitäpä en olisi luullut tädistä, joka jo on siinä ijässä.
KANTTORI. Mikä ikä — viiden-neljättä vuotias pulska ja varakas leski! Sellaiset naiset ovat aivan kuin assessoreja varten. Mutta jättäkäämme heidät ja puhukaamme teistä.
HANNA. "Teistä?"
KANTTORI. Suo anteeksi, en ollut varma uskaltaisinko sinua vielä sinutella, sillä onhan siitä jo varsin kauan kun viimeksi sain kanssasi puhua. Sinä siis menestyit seminaarissa?
HANNA. Varsin hyvin, olenhan vaan vähän laihtunut, vai mitä arvelet?