KANTTORI. Toista? En ymmärrä; mutta sinussahan onkin paljon mitä en ymmärrä. Vaan miksi sinua kiusaisin kauemmin — sinä minua inhoot, niin olet itse sanonut. Minä menen. (Kävelee ovea kohden, mutta kääntyy äkkiä takaisin.) Hanna, sallitko suudella kättäsi ennenkuin eroamme?
HANNA. Ei, ei! Sitä koristaa jo toisen miehen sormus.
KANTTORI. Toisen miehen?
HANNA. Niin, miehen, joka ymmärtää velvollisuutensa toisella tavalla, miehen, jolle olemme tästä koulusta enemmän velkaa kuin kellekään muulle. Hänen sormuksensa näet tuossa.
(Ojentaa vasemman kätensä.)
KANTTORI, tarttuu Hannan käteen kiinni. Hanna, sinä tahdot järjen minulta viedä! Tämä ei ole mahdollista, tämä on valhetta, tämä on petoksen sormus — sen minä riistän pois oman Hannani sormesta!
(Tahtoo ryöstää sormusta.)
HANNA. Avuksi, avuksi! Hän on hullu!
IV. Kohtaus.
Assessori tulee sisään toisesta ovesta, Kanttorin Äiti toisesta. Entiset.