HANNA. Ai'on julistaa sodan teitä ja teidän viinaanne vastaan.
ASSESSORI. Tyttö raukka, se on turha sota!
HANNA. Tahdon uhrata henkeni ja varani sen kansan sivistämiseksi, jota te koetatte turmioon saattaa.
ASSESSORI, osoittaen kirjoitusta seinällä. Siis "valoa kansalle"?
HANNA. Niin. — Niin kauan kuin pisarakin verta suonissani liikkuu: Valoa kansalle! (Rientää lasten keskelle.) Ja katsokaa, tässä on valon sotajoukko, joka teidän voimanne kukistaa ja voittaa. Me voitamme, lapset, eikö niin?
LAPSET. Me voitamme!
HANNA. Kuuletteko? (Ojentaen kätensä assessoria kohden, joka sormin sulkee korviansa ja rientää ulos.) Niin Suomi nousee, kasvaa korkealle ja kiitoksensa kantaa Jumalalle!
(Esirippu laskeutuu.)
Kolmannen näytöksen loppu.