HANNA. En suinkaan, herra assessori, mutta minun täytyy rientää oppilaitteni luokse.
(Menee.)
ASSESSORI. Minä ihmettelen että neiti Sommar palaa noin terveenä seminarista. Olen kuullut että siellä oppilaita vaivataan niin paljon, että varsinkin naiset kaikki palaavat sieltä kivulloisina, ja seuraus siitä on se, että kun sitten jonkun vuoden ovat kovassa työssä, kehnoissa huoneissa ja typerän kansan keskuudessa, kuolevat niinkuin kärpäset. On sekin systeemiä!
ROUVA. Hannasta päättäen sellaiset jutut ovatkin paljasta lorua.
ASSESSORI. Olkoonpa vaan; mutta miksi tarvitsee kansan, huomatkaa kansan opettajan lukea kaiken maailman tieteitä, niinkuin ei vähemmänkin oppinut voisi lapsille neuvoa lukemista, kirjoitusta ja hiukan luvunlaskua.
ROUVA. Myöntänettehän kuitenkin että niillä, joiden tulee kansan sivistystä kohoittaa, täytyy olla itsellänsä korkeampi sivistys?
ASSESSORI. Niin, niin, en minä suinkaan tahdo ruveta teidän kanssanne kansan sivistyksestä kiistelemään! — (Huomaa kanttorin.) Onhan täällä kanttorikin — hyvää päivää!
ROUVA. Te teette minulle hyvän työn, herra kanttori, jos pidätte seuraa assessorille sillä aikaa kuin minä pistäyn talouden toimissa. Isännättömässä talossa täytyy, näette, emännän itsensä liikkua joka paikassa.
ASSESSORI. Älkää millään muotoa antako meidän häiritä toimianne.
(Rouva menee.)