Minä käännyin Ambroseen.
"Onko teillä vielä mitään sanomista meille?" kysyin minä.
"Ei", vastasi hän. "Minä olen sanonut teille kaikki, mitä tiedän asiasta".
Minä nousin ylös puhuakseni lakimiehen kanssa, joka oli auttanut meitä hankkimaan lupaa käydä vankilassa ja oli seurannut meitä sinne. Hän oli istunut syrjäpuolessa ja ollut aivan vaiti, tarkoin pitäen silmillä, minkä vaikutuksen Ambrose Meadowcroft'in kertomus oli tehnyt vankilan virkamiehiin ja minuun.
"Tuleeko puollustuksen pitää kiinni tästä?" kuiskasin minä. "Kyllä, herra Lefrank. Mitkä on teidän ajatuksenne meidän kesken sanottu?"
"Meidän kesken sanottu, luulen minä, että rauhatuomari lähettää heidät oikeuteen!"
"Syytöksen alaisina murhastako?"
"Niin".
KAHDEKSAS LUKU.
Tunnustus.