Näin sanoen lähestyi asian-ajaja, joka tahtoi käydä pois huoneesta, sitä paikkaa, jossa minä seisoin. Minä pidätin häntä suorastaan: minä olin hyvin utelias saadakseni tietää enemmän.
"Kuka tempasi paperin kädestänne?" kysäsin äkkiä.
Asian-ajaja säpsähti. Minä olin hämmästyttänyt häntä. Se vaisto, joka kuuluu hänen ammatin-mukaiseen äänettömyyteensä, pani hänet tuokioksi vaikenemaan, ennenkun hän vastasi minulle.
Nyt vastasi neiti Meadowcroft huoneen toisesta päästä kysymykseeni.
"Naomi Colebrook tempasi paperin hänen kädestään".
"Minkä paperin?"
Ovi aukeni hiljaa takanani. Naomi näkyi kynnyksellä ja hän vastasi itse kysymykseeni.
"Minä sen sanon teille", kuiskasi hän. "Tulkaa tänne sisälle."
Yksi ainoa kynttilä paloi huoneessa. Minä katselin häntä himmeässä valossa. Minun päätökseni kohta palata Englantiin jäi vastaiseksi sikseen.
"Hyvä Jumala!" huudahdin minä, "mikä on nyt tapahtunut?"