"Me olemme molemmat karkoitetut, rakas herra Lefrank", sanoi Naomi suloisella, iloisella hymyilyllään. "Te matkustatte takaisin Englantiin, arvaan minä; ja minä kaiketi koetan tulla toimeen täällä kotimaassani. Naiset voivat saada paikan, jos joku antaa heille puoltosanansa. Missähän minä löydän jonkun, joka voi antaa minulle paikan?"
Nyt minä huomasin, että minun tuli puhua oikealla ajalla.
"Minulla on paikka tarjona teille", vastasin minä.
Naomi ei vielä aavistanut mitään.
"Se oli hyvä, herraseni", oli Naomin ainoa vastaus. "Oliko se sähkölennätin-konttorissa tahi kauppapuodissa?"
Minä hämmästytin pienen amerikalaisen ystävättäreni syleilemällä häntä ja painamalla ensimäisen suukkoseni hänen huulillensa.
"Paikka on oman takkani ääressä", sanoin minä; "palkkanne on kaikki, mitä syystä voitte pyytää minulta; ja jollei teillä Naomi ole mitään vastaan-sanomista, otan minä teidät vaimokseni".
Minulla ei ole mitään muuta lisättävää, paitsi että vuosikausia on kulunut, sittenkun lausuin nämät sanat ja vielä olen yhtä rakastunut Naomiin kuin koskaan ennen.
Muutamia kuukausia häiden jälkeen kirjotti rouva Lefrank eräälle ystävälleen Narrabeessa, kuulustellen, kuinka talossa voitiin. Vastauksesta saatiin tietää, että Ambrose ja Silas olivat muuttaneet Uuteen-Seelantiin ja että Meadowcroft oli yksin Morwick'in talossa. John Jago ei huolinutkaan ruveta hänen avio-mieheksensä. John Jago oli taasen kadonnut teille tietämättömille.
* * * * *