Minä potkasin ylös oven ja tartuin häneen kiinni, juuri kuin hän kohotti kätensä Naomia kohden. Jago oli minua väkevämpi. Naomi pelasti henkeni. Hän survasi Jagon pistoolin syrjään, kun Jago vedettyään pistoolin lakkarista tähtäili päätäni. Luoti meni ilmaan. Samassa minä paiskasin Jagon kumoon. Pistoolin laukaus oli herättänyt koko talonväen. Naomille ja minulle onnistui pitää häntä kiinni, kunnes apua ehti saapua meille.
KAHDESTOISTA LUKU.
Loppu.
John Jago vietiin tuomarin eteen ja seuraavana päivänä näytettiin toteen, että hän oli sama mies.
Ambrosen ja Silas'en henki ei tietysti enää ollut vaarassa saada kärsiä lain ankaruutta. Mutta muutamat lain-opilliset muoto-asiat vielä puuttuivat, ennenkuin he laskettiin syyttöminä vankilasta.
Tällä väli-ajalla tapahtuivat muutamat seikat, joita tässä lyhyesti mainittakoon, ennenkuin päätän kertomukseni.
Herra Meadowcroft vanhempi, jota kestetyt tuskat olivat kerrassaan runnelleet, kuoli äkkiä sydämen kolotukseen. Eräs lisäys vainajan testamenttiin vahvisti Naomin lausetta neiti Meadowcroft'in vallasta isänsä yli ja ilmotti samassa, missä tarkotuksessa neiti Meadowcroft tätä valtaa piti. Herra Meadowcroft'in pojat saivat ainoastaan määrätyn eläke-rahan. Maatilan omistus-oikeus jäi tyttärelle sillä vainajan kehoituksella, että neiti Meadowcroft ottaisi vainajan "paraimman ja rakkaimman ystävän, herra John Jagon", mieheksensä.
Tämän testamentin johdosta lähetti Morwick'in uusi omistajatar loukkaavan sanan Naomille, ett'ei hän kauemmin viipyisi talossa. Tässä lisättäköön, että neiti Meadowcroft ei lainkaan ottanut uskoaksensa, että John Jago koskaan oli pyytänyt Naomia vaimoksensa tahi häntä uhkaillut, jos hän kieltäisi suostumasta.
Neiti Meadowcroft syytti minua, samalla tapaa kuin Naomikin, että minä vihasta suuresti soimattua John Jagoa kohtaan olin tahallani kokenut halventaa häntä neiti Meadowcroftin kunnioituksessa; minäkin, kuten Naomi sain käskyn korjata luuni talosta.
Me molemmat talosta ajetut tapasimme toisemme porstuassa matka-kampsuinemme.