Hän pyysi hartaasti, että minä käskisin jonkun rengeistä valvoa hänen luonaan hänen syntymäpäivänsä aamuna. Minä lupasin noudattaa hänen tahtoansa ja käskin hänen sanoa minulle, minä viikon päivänä hänen syntymäpäivänsä oli. Hän luki päivät sormillaan ja tästä huomasin, ett'ei hän tiennytkään nyt olevan karkausvuosi, koska hän ilmotti 29 päivä helmikuuta olevan syntymäpäivänsä, vaikka se olikin vasta 1 päivä maaliskuuta. Koska olin luvannut lääkärille tehdä sen kokeen, jonka hän oli esitellyt, en huolinut huomauttaa Rawenia hänen erehdyksestänsä. Täten minä myöskin aivan umpimähkään astuin ensi askeleen "Tallirengin Uni" nimisen näytelmän viimeistä näytöstä kohden.
Seuraavana päivänä sattui pieni taloudellinen pula, joka välillisesti ja kummallisella tavalla oli yhteydessä lähestyvän lopun kanssa.
Vaimoni sai kirjeen, jossa meitä käskettiin olemaan läsnä kahden arvokkaan saksalaisen naapurin, herra ja rouva Beldheimerin, hopeahäissä. Herra Beldheimer omisti suuria viinitarhoja Moselle virran rannoilla. Hänen kartanonsa oli rajan toisella puolen ja meidän maatilamme olivat niin etäällä toisistaan, että meidän oli viipyminen yötä isäntämme luona. Jos noudattaisimme kutsua, tulisi meidän siis olla poissa kotoa maaliskuun ensimäisen päivän aamuna. Mrs Fairbank pysyi jäykästi luonnottomassa päätöksessään omin silmin nähdä, mitä mahdollisesti tapahtuisi Francis Rawenille hänen syntymäpäivänään eikä suostunut lähtemään Maison Rougesta.
"On helppo keksiä esteitä", sanoi hän tavallisella vilkkaudellaan.
Minä sitä vastoin en voinut huomata, että oli niinkään helppo päästä pulasta. Kun hopeahäät vietetään Saksassa, vietetään viidenkolmattavuoden onnellisen avioliiton juhlaa; ja kun isäntä pyytää ystäviään tulemaan tällaiseen tilaisuuteen, on hänen kutsunsa melkein kuninkaallisen käskyn veroinen. Tuumailtuamme hetken aikaa, jolloin huomasin olevan mahdotonta saada vaimoni taipumaan ehdoitukseeni, jätin mrs Fairbankin; mutta kun selvään huomasin, että ystävämme pitäisivät pahana, jos molemmat jäisimme pois juhlasta, pyysin minä mrs Fairbankia itse ilmottamaan esteitänsä, ja lupasin puolestani tulla ystäväni juhlaan. Täten minä umpimähkään astuin toisen askeleen "Tallirengin Uni" nimisen näytelmän viimeistä näytöstä kohden.
Viikon päivät kuluivat; helmikuun viime päivät olivat käsissä. Uusi perheellinen pula syntyi ja tämäkin tapaus näkyi olevan kummallisessa yhteydessä lähestyvän lopun kanssa.
Ensimäisenä miehenä tallissani oli eräs mies nimeltä Joseppi Rigobert. Hän oli yksinkertainen mies, ylpeili suuresta ulkomuodostaan eikä käyttänyt itseään mitenkään siivosti naisia kohtaan. Hänen ainoa ansionsa oli se, että hän osasi hyvästi hoitaa ja ruokkia niitä hevosia, joita oli uskottu hänelle. Sanalla sanoen hän oli niin hyvä tallirenki, että oli vaikea löytää hänen vertaistansa ja senpä vuoksi hän niin kauan pysyi palveluksessani. Nytpä sattui hovimestarini tulla luokseni kertomaan, että Rigobert oli ruvennut laiskaksi ja eli huikentelevaista elämää. Pahin syytös häntä vastaan oli, että hän samana päivänä oli nähty Metzin kaupungissa erään englantilaisen naisen seurassa, jonka kanssa hän seurusteli muutamassa ravintolassa, vaikka hänen olisi ollut palaaminen Maison Rougeen. Mies puolusti itseään sillä, että "lady", kuten hän nimitti naista, oli vieras englantilainen nainen, joka ei tuntenut kaupunkia ja että hän ainoastaan naisen pyynnöstä oli näyttänyt hänelle, missä hän voisi saada jotakin ravinnokseen. Minä nuhtelin miestä hänen käytöksestään, enkä huolinut sen enemmän tutkia asiata. Tällä välinpitämättömyydellä astuin umpimähkään kolmannen askeleeni "Tallirengin Uni" nimisen näytelmän viimeistä näytöstä kohti.
Illalla 28 p. helmik. annoin minä käskyn tallirengeille, että joku heistä valvoisi seuraavan yön englantilaisen vuoteen ääressä. Joseppi Rigobert tarjoutui kohta tähän toimeen, arvatenkin siinä tarkoituksessa, että hän jälleen pääsisi suosiooni. Minä puolestani suostuin hänen ehdoitukseen.
Sinä päivänä söi lääkäri päivällistä meillä. Noin puoliyön tienoilla hän ja minä lähdimme tupakkihuoneesta Francis Rawenin makuuhuoneesen. Rigobert oli paikoillaan, eikä suinkaan näyttänyt tytyväiseltä. Franskalainen ja englantilainen eivät nähtävästi olleet oikein hyvässä sovussa. Francis Rawen makasi turvatonna vuoteellaan, äänetönnä odottaen, että kello löisi kaksi aamulla sekä Naisen haamua.
"Olen tullut tänne sanomaan teille hyvää yötä, Francis", sanoin minä ystävällisesti. "Huomenna käyn teitä katsomassa ennenkuin lähden matkalle".