Jäätyäni yksin, päätin minä, koska minulla oli puolen tunnin aikaa, saattaa englantilaista naista takasin kylään ja sitten palata talliin ottamaan pois kapulan sekä siteen Francis'elta ja antaa hänen huutaa täyttä kurkkua. En pitänyt lukua, vaikka hän olisi herättänyt koko talon, kunhan vaan olin päässyt vapaaksi ystävästäni, joka tulisi saattamaan minulle harmia.
Palattuani pihaan kuulin ritinän juuri kuin olisi aukaistu porttia, joka ritisi ja ratisi saranoillaan. Pohjoisen portin olin itse sulkenut. Menin vasemmalle portille tallin takana. Tämän kautta tultiin tantereelle, jossa pari polkua risteili. Toinen polku vei kylään, toinen taasen maantielle ja joen varrelle.
Tultuani vasemmalle portille, oli portti auki ja raikas aamutuuli heilutti porttia edes takasin. Olin itse sulkenut ja pannut teljen tälle portille, kun kello 11 laskin kauniin ystäväni sisään. Mieleeni juolahti joku hämärä pelko, että asiat olivat hullusti. Riensin takasin talliin.
Pistäysin huoneeseni. Huone oli tyhjä. Menin silahuoneesen. Ei sielläkään englantilaista naista näkynyt eikä kuulunut. Palasin huoneeseni ja lähestyin englantilaisen kamarin ovea. Olikohan mahdollista, että nainen jäi sinne olemaan, kun minä olin poissa? Sanomattoman vastenmielisesti nyt lähenin ovea ja viivyttelin sen vuoksi tuokion, ennenkuin tartuin avaimeen. Kuuntelin. Ei kuulunut siellä hiiskaustakaan. Huusin hiljaa. Ei mitään vastausta. Epäilevänä vieläkin astuin askeleen taaksepäin. Huomasin jotakin tummaa, joka hiljalleen virtasi oven ja lattian välillä olevassa raossa. Otin kynttilän pöydältä, kumarruin ja tarkastelin. Tuossa oli verivirta!
Kauhea näky pakotti minua astumaan eteenpäin. Aukasin oven.
Englantilainen makasi vuoteellaan, yksinänsä huoneessa. Häntä oli puukolla pistetty kahteen kohti: kaulaan ja sydämeen. Murha-ase oli jäänyt toiseen haavaan. Puukko oli englantilaista tekoa; puukon varsi oli miltei uusi ja tehty pukinsarvesta.
Nostin kohta melua. Todistajat voivat sanoa, mikä nyt seurasi. Eriskummallista on arvella minun olevan syypää murhaan. Myönnän kyllä, että joskus voin tehdä pieniä hullutuksia, mutta tuo paljas rikos kauhistuttaa minua. Paitsi sitä minulla ei ollut mitään syytä ruveta miestä murhaamaan. Nainen murhasi hänen minun poissaollessani. Nainen pötki pakoon vasemman portin kautta, kun minä puhuin emäntäni kanssa. Minulla ei ole muuta lisättävää. Vannon, että kaikki, mitä tässä olen kirjottanut, on totta ja tämä kaikki tapahtui aamulla ensimäinen päivä maaliskuuta.
Vastaan ottakaa, herrani, vakuutukseni suuresta kiitollisuudestani ja kunnioituksestani.
Joseppi Rigobert.
Jälkimaine, jonka lisäsi herra Fairbank.