Emäntäni luopui vastahakoisesti aikeestaan. Vilkas keskustelu syntyi heidän välillään, joka kesti ainakin viisi minuuttia. Vihdoin täytyi rouva Fairbankin myöntyä — sillä kertaa.
"Puolen tunnin perästä", sanoi hän, "Francis joko nukkuu sikeästi tai on taasen valveilla. Puolen tunnin perästä palaan tänne takaisin."
Rouva Fairbank tarttui lääkärin käsivarteen. He palasivat takaisin asuinhuoneeseen.
Jäätyäni yksin, päätin minä, koska minulla oli puolen tunnin aika, saattaa naisen kylään ja sitten palata talliin ottamaan pois kapulan sekä siteet Francis'ilta ja antaa hänen huutaa täyttä kurkkua. En pitänyt lukua vaikka hän olisi herättänyt koko talon, sittenkun olin päässyt vapaaksi ystävättärestäni, joka saattoi aiheuttaa minulle harmia.
Palattuani pihalle, kuulin ritinää ikäänkuin olisi porttia avattu.
Pohjoisen portin olin itse sulkenut. Menin vasemmalle portille tallin
takana. Tämän kautta tultiin aukealle, jossa pari polkua risteili.
Toinen polku vei kylään, toinen taasen maantielle ja joen rannalle.
Tultuani vasemmalle portille, oli portti auki ja raikas aamutuuli heilutti porttia edestakaisin. Olin itse sulkenut ja pannut teljen tälle portille, kun kello 11 laskin kauniin ystävättäreni sisälle. Mieleeni juolahti hämärä pelko, että asiat olivat hullusti. Riensin takaisin talliin.
Pistäysin huoneeseeni. Huone oli tyhjä. Menin toiseen huoneeseen. Mutta sielläkään ei naista näkynyt eikä kuulunut. Palasin huoneeseeni ja lähestyin englantilaisen kamarin ovea. Olikohan mahdollista, että nainen jäi sinne olemaan, kun minä olin poissa. Sanomattoman vastenmielisesti nyt lähenin ovea ja viivyttelin senvuoksi tuokion, ennenkuin tartuin avaimeen. Kuuntelin. Ei hiiskaustakaan. Huusin hiljaa. Ei mitään vastausta. Epäillen vieläkin astuin askeleen taaksepäin. Huomasin jotakin tummaa, joka hiljalleen virtasi oven ja lattian välillä olevasta raosta. Otin kynttilän pöydältä ja kumarruin katsomaan. Siinä oli verivirta!
Kauhea näky pakotti minut astumaan eteenpäin. Aukaisin oven.
Englantilainen makasi vuoteellaan, yksinänsä huoneessa. Häntä oli puukolla pistetty kahteen kohti: kaulaan ja sydämeen. Murha-ase oli jäänyt toiseen haavaan. Puukko oli englantilaista tekoa; puukon varsi oli melkein uusi ja tehty pukinsarvesta.
Nostin kohta melun. Todistajat voivat sanoa, mitä sitten seurasi. Eriskummallista on arvella minun olevan syypää murhaan. Myönnän kyllä, että joskus voin tehdä pieniä hullutuksia, mutta jo pelkkä rikos kauhistuttaa minua. Nainen pakeni vasemman portin kautta, kun minä puhuin emäntäni kanssa. Minulla ei ole muuta lisättävää. Vannon, että kaikki, mitä olen tässä kirjoittanut, on totta, ja että tämä kaikki tapahtui 1 päivänä maaliskuuta aamuyöstä.