Juuri kun käteni oli lukolla, tarttui hän hameeseeni ja pidätti minut.
"Anna minun mennä!" sanoin minä. "Minä haluan sanoa sedälleni, ett'ei hän ja sir Percival saa joka kohdassa määrätä mielensä mukaan."
Hän huokasi syvään ja piti minua yhä kiinni.
"Ei!" sanoi hän hiljaa. "On myöhäistä Marian — on myöhäistä!"
"Ei minuuttiakaan myöhäistä", vastasin minä. "Kysymys ajan ratkaisemisesta on meidän — ja luota minuun, Laura, minä tiedän valvoa sinun oikeuttasi."
Minä irroitin hänen kätensä puhuessani, mutta samalla kääri hän molemmat kätensä vyötärölleni ja pidätti minua tällä tavoin vielä lujemmin kuin ennen.
"Se tuottaisi meille vielä enemmän levottomuutta ja sekasortoa", sanoi hän. "Seurauksena olisi vihamielisyys Sinun ja setäni välillä, ja sir Percival olisi heti täällä uusine valituksen aiheineen…"
"Sitä parempi!" huudahdin minä kiivaasti. "Kuka huolii hänen valituksistaan? Täytyykö Sinun kärsiä kuoliaaksi asti noudattaaksesi hänen tahtoansa? Ei kukaan mies maailmassa ansaitse sellaista uhrausta meiltä naisilta. Miehet ovat vain meidän viattomuutemme, meidän rauhamme vihollisia, he vetävät meidät pois vanhempaimme kodista, sisariemme rakkaudesta — he vaativat meidän itsemme ruumiinemme sieluinemme ja sitovat meidät turvattomat olennot itseensä, niinkuin he sitovat koiran koppiinsa. Ja mitä antavat parhaimmatkin heistä meille korvaukseksi? Anna minun mennä, Laura — minä tulen hulluksi ajatellessani tätä!"
Kyyneleet — viheliäiset, heikot levottomuuden ja katkeruuden naiskyyneleet vierivät silmistäni. Hän hymyili suruisesti ja piti nenäliinaansa kasvojensa edessä salataksensa minun heikkouteni puuskaa — tätä heikkoutta, jota hän tiesi minun niin syvästi halveksivan.
"Oi, Marian!" sanoi hän. "Itketkö Sinä? Ajatteleppas, mitä Sinä sanoisit minulle, jos me vaihtaisimme asemaa, ja nämä kyyneleet olisivat minun? Kaikki rohkeutesi ja uhrautuva hellyytesi ei voi muuttaa sitä, mikä täytyy tapahtua ennemmin tai myöhemmin. Anna setäni tehdä, miten häntä miellyttää. Älkäämme enää olko levottomia ja epäröiviä, kun minä sen jollakin uhrauksella voin estää. Sano, että tahdot elää luonani, kun olen naimisissa — äläkä sano sen enempää."