Mitähän tämä merkitsee? Onkohan hääpäivä määrätty meidän poissa ollessamme?
II.
Limmeridge-House.
Marraskuun 27 päivänä. — Aavistukseni ovat toteutuneet. Häät ovat määrätyt joulukuun 22 päiväksi.
Päivää sen jälkeen kuin me olimme matkustaneet Polesdean-Lodgeen, oli sir Percival kirjoittanut herra Fairlielle ja ilmoittanut hänelle, että välttämättömät korjaukset ja muutokset hänen Hampshiressä olevalla maatilallaan vaativat enemmän aikaa, kuin hän alusta oli laskenut. Täydellinen työluettelo esitettäisiin aivan pian herra Fairlielle, ja melkoisessa määrässä tulisi helpottamaan sir Percivalin sopimusta kaikkien käsityöläisten kanssa, jos — hän mahdollisesti voisi saada varman tiedon hääpäivän ajasta. Hän voisi silloin saada kaikki selvemmälle kannalle ja kirjoittaa erinäisille ystävilleen, joita hän on kutsunut, pyytääkseen anteeksi, ett'ei hän voisi ottaa heitä vastaan talvella, koska talo oli täynnä työväkeä.
Tähän kirjeeseen oli herra Fairlie vastannut pyynnöllä, että sir Percival itse määräisi hääpäivän ja että herra Fairlie käyttäisi kaiken vaikutusvaltansa saadakseen holhottinsa suostumuksen. Sir Percival kirjoitti vastauksen ensi postissa ja ehdotti, että hänen alkuperäisen toivomuksen mukaan jokin päivä joulukuun jälkipuoliskolla — 22 tai 24 tai jokin muu, jonka morsian ja hänen holhoojansa tahtoisivat määrätä. Kun nuori morsian ei ollut kotona, oli hänen holhoojansa määrännyt 22 — ja sen johdosta kirjoittanut ja pyytänyt meitä heti palaamaan Limmeridgeen.
Herra Fairlien ilmoitettua eilen yksityisessä keskustelussa tästä minulle pyysi hän mielistelevimmällä tavallaan minua tänään alkamaan neuvotella siitä. Kun minä tiesin kaiken vastarinnan olevan turhaa, jollen minä ensin saanut Lauran suostumusta siihen, suostuin minä puhumaan hänen kanssaan, mutta selitin samalla kertaa, etten minä millään ehdolla tahtonut ottaa pakottaakseni hänen suostumustaan sir Percivalin pyyntöön. Herra Fairlie lausui minulle muutamia kohteliaisuuksia minun "erinomaisesta omastatunnostani", aivankuin hän olisi puhunut minun erinomaisesta terveydestäni, ja näytti olevan varsin mielissään, että hän niin yksinkertaisella tavalla oli taaskin siirtänyt yhden edesvastauksen omilta hartioiltaan minun hartioilleni.
Tänä aamuna olen minä lupaukseni mukaan puhunut Lauralle. Se itsensä hallitseminen — voisin melkein sanoa se tunteettomuus — jonka hän ihmeellisesti oli säilyttänyt sir Percivalin matkan jälkeen, ei kumminkaan kestänyt minun esittäessäni järisyttäviä tietoja hänelle. Hän kalpeni ja alkoi kovasti vapista.
"Ei niin pian!" pyysi hän. "Oi Marian, ei niin pian!"
Pieninkin viittaus hänen puoleltaan oli kyllin minulle. Minä nousin ylös mennäkseni herra Fairlien luo väitelläkseni häntä vastaan vielä kerran Lauran puolesta.