Heinäkuun 2 päivänä. — Minulla on vielä muutamia sanoja lisättävänä tästä päivästä, ennenkun minä menen levolle.

Noin kaksi tuntia sen jälkeen kun sir Percival oli noussut pöydästä vastaan ottaakseen vieraansa, herra Merrimanin, läksin minä huoneestani kävelläkseni istutuksilla. Juuri kun minä olin perimmällä ylisessä eteisessä, avattiin kirjaston ovi ja molemmat herrat tulivat ulos. Kun minä katsoin olevan parasta olla häiritsemättä heitä menemällä juuri silloin alas portaita, päätin minä viipyä kunnes he olisivat ennättäneet mennä yli eteisen. Vaikka he puhuivat keskenänsä hiljaisemmalla äänellä, olivat sanat kylliksi selviä voidakseni kuulla ne.

"Rauhoittukaa, sir Percival", kuulin minä lakimiehen sanovan. "Kaikki riippuu lady Glydestä."

Minä olin kääntynyt mennäkseni jälleen huoneeseeni, mutta kuullessani Lauran nimen tämän vieraan huulilta jäin minä hetkiseksi. Minä tiedän, että oli varsin väärin ja varsin halpamielistä jäädä kuuntelemaan, mutta näyttäkää minulle ainoakaan nainen, joka antaa abstraktisen oikeuskäsitteen johtaa silloin itseään, kun rakkaus siihen, joka on hänelle kallein, ja tämän onni ja menestys osoittavat hänelle toisen tien!

Minä kuuntelin ja samallaisissa olosuhteissa tekisin minä vieläkin samoin — niin, kuuntelisin korva avaimenreiällä, jollei muuta keinoa olisi.

"Ymmärrättehän Te minua, sir Percival?" jatkoi lakimies. "Lady Glyde kirjoittaa nimensä yhden tai kahden todistajan, jos Te tahdotte olla oikein varovainen, läsnä-ollessa ja panee sen jälkeen sormensa sinetille ja sanoo: 'Minä jätän tämän vapaasta tahdostani ja päätöksestäni.' Jos tämä tapahtuu viikon kuluessa, niin onnistuu asia ja kaikki levottomuus menee ohi. Jos se sitävastoin ei —"

"Mitä tarkoitatte?" kysyi sir Percival kiivaasti. "Jos asian täytyy tapahtua, niin tapahtukoon se. Minä lupaan sen Teille, Merriman."

"Aivan oikein, sir Percival — aivan oikein! Mutta kaikissa liikesopimuksissa on kaksi vaihtoehtoa, ja meistä lakimiehistä on aina parasta katsoa asiaa suoraan, niinkuin se on. Jos jonkun edeltäkäsin aavistamattoman tapauksen johdosta ei asiaa voida suorittaa nyt, kuten me olemme sopineet, niin luulen minä kenties voivani saada heidät tyytymään kolmen kuukauden velkakirjaan. Mutta kuinka rahat voidaan hankkia tämän ajan kuluttua —"

"Piru vieköön velkakirjat! Rahoja voidaan vain yhdellä tavalla saada, ja minä sanon Teille vielä kerran, että niitä sillä tavalla saadaan. Juokaa lasi viiniä, Merriman, ennenkun menette."

"Paljon kiitoksia, sir Percival, mutta minulla ei ole silmänräpäystäkään menetettävänä, jos mielin ehtiä asemalle. Annattehan minulle tiedon, niin pian kun asia on tullut selvälle tolalle? Ja älkää unhottako niitä varovaisuustoimenpiteitä, joita minä olen neuvonut —"