Olipa syy kuitenkin mikä tahansa, niin oli minulla aihetta onnitella itseäni tästä päähänpistosta, kun minä tulin huoneeseeni ja istuuduin sinetöimään kirjettäni. Olin ennen sulkenut kirjekuoren kuten tavallisesti. Kun minä nyt kolmen neljännestunnin kuluttua kosketin sitä sormellani, aukeni se heti. Olinko sen kiinnittänyt ehkä huolimattomasti, vai oliko gummissa jotain vikaa?
Vai onko mahdollista —? Ei, on liian järkyttävää, että tämä kolmas arvelu voisi herätä mielessäni. Minä en tahdo nähdä sitä suoraan kirjoitettuna silmieni edessä.
Minä melkein pelkään huomispäivää — niin paljon riippuu kaikki minun varovaisuudestani ja itsehillinnästäni. On kaikissa tapauksissa kaksi varovaisuustoimenpidettä, joita minä en voi varmasti koskaan laiminlyödä. Minun täytyy olla ystävällisissä väleissä kreivin kanssa ja tarkkaan vartioida, kun lähetti tuo vastauksen asianajajalle lähettämääni kirjeeseen.
VII.
Heinäkuun 3 päivänä. — Kun me taasen tapasimme toisemme päivällisellä, oli kreivi Fosco tavallisella, erinomaisella tuulellaan. Hän ponnisteli oikein hauskuttaakseen ja huvittaakseen meitä, ikäänkuin hän olisi ottanut tehtäväkseen poistaa meidän mielestämme kaiken sen mielipahan, minkä aamupäivän tapahtuma kirjastossa oli aikaansaanut. Hänen matkaseikkailujensa eloisat kuvaukset, huvittavat jutut huomatuista henkilöistä, joita hän oli tavannut ulkomailla, eri kansakuntain tapojen ja menojen nerokas vertaileminen, jota hän valaisi koko Europasta otetuilla esimerkeillä, leikkisä tunnustus nuoruusvuosien viattomasta hullutuksesta, jolloin hän hallitsi makua eräässä italialaisessa pikkukaupungissa ja kirjoitti lukemattomia ranskalaismallisia romaaneja erääseen maaseutukaupungin lehteen — kaiken tämän esitti hän niin keveästi ja miellyttävästi, kaikki tämä tyydytti niin meidän makuamme ja tiedonhaluamme, että sekä Laura että minä kuuntelimme häntä yhtäsuurella hartaudella kuin konsaan rouva Fosco itse, niin kummalta kuin se kuuluukin. Naiset voivat vastustaa miehen rakkautta, miehen mainetta, ulkonaisia etuja ja rikkauksia, mutta he eivät voi vastustaa hänen puhettansa, jos hän oikein ymmärtää sen sovittaa heille.
Päivällisen loputtua ja sen hyvän vaikutuksen, jonka hänen puhelunsa oli tehnyt meihin, vallitessa vielä kaikessa voimassaan poistui kreivi vaatimattomasti kirjastoon lukeakseen.
Laura esitti, että me lähtisimme kävelylle ympäristöön nauttiaksemme illan ihanuudesta. Oli välttämätöntä pyytää kohteliaisuudesta kreivitärtä tulemaan mukaan, mutta tällä kertaa oli hän nähtävästi etukäteen saanut pysähtymismääräyksen ja pyysi, että me ystävällisesti soisimme hänelle anteeksi, ett'ei hän tule. "Mieheni tarvitsee luultavasti uuden varaston paperosseja", sanoi hän puolustuksekseen, "eikä kukaan voi valmistaa niitä niin hänen mielikseen kuin minä." Hänen kylmiin sinisilmiinsä tuli melkein hellä ilme hänen lausuessaan nämä sanat — hän näytti todellakin ylpeältä kuvitellessaan olevansa se vaikuttava väline, jonka toimesta hänen herransa ja miehensä tyydytti tupakoimistaan.
Laura ja minä menimme yhdessä ulos.
Ilma oli kuuma ja raskas. Oli jotakin näännyttävää luonnossa; kukat puutarhassa seisoivat alaspainunein lehdin, ja maa tuntui kuivalta ja kuumalta. Läntinen taivaanranta oli vaaleankeltaisen värinen, ja aurinko laskeutui pilveen. Näytti siltä, että ennen pitkää alkaisi sataa — kenties yöksi.
"Mitä tietä käymme?" kysyin minä.