"Ei — kaikki näytti minusta hiljaiselta ja rauhalliselta kulkiessani sen kautta."
Minä vaikenin hetken ja mietin asiaa. Oliko tämä kolmas henkilö, jonka arveltiin salaisuudessa vartioineen heitä keskustelun aikana, todellinen henkilö vai ainoastaan Anna Catherickin häiriytyneiden aivojen synnyttämä mielikuva? Sitä oli minun mahdoton ratkaista. Varmaa vain oli, että meiltä taaskin oli mennyt hukkaan tärkeä tieto juuri ratkaisevana hetkenä — kenties auttamattomasti — jollei Anna Catherick pitäisi lupaustaan palata takaisin huomispäivänä.
"Oletko varmasti sanonut minulle kaiken, mikä tapahtui, kaiken, mitä puhuttiin?" kysyin minä.
"Luulen sanoneeni", vastasi hän. "Muistini, ei ole niin hyvä kuin sinun, Marian, mutta tämä kohtaus teki minuun niin valtavan vaikutuksen, minä halusin niin innokkaasti kuulla, ett'ei mitään tärkeämpää ole jäänyt minulta mainitsematta."
"Hyvä Laurani, vähimmätkin pikkuasiat ovat tärkeitä, kun ne koskevat Anna Catherickiä. Ajattele tarkoin. Unohtuiko häneltä mahdollisesti jokin tieto, missä hän nykyisin oleskelee?"
"Sitä hän ei muistaakseni maininnut."
"Eikö hän puhunut mitään seuraajastaan, ystävästään, rouva
Clementsistä!"
"Oh, kyllä! Sen unhotin minä. Hän sanoi rouva Clementsin välttämättömästi tahtoneen seurata häntä järvelle ja pitää huolta hänestä ja pyytäneen pyytämistään, ett'ei hän yksin menisi seudulle."
"Tämänkö kaikkiaan hän lausui rouva Clementsistä?" "Niin, sen kaiken kaikkiaan."
"Hän ei puhunut siis mitään siitä, missä hän oli oleskellut
Todds-Cornerista pakonsa jälkeen?"