Minä suljin taas oven. "Ah, Laura, Laura! Me saamme molemmat katkerasti katua sitä päivää, jolloin sinä sanoit kreiviä vakoojaksi!"
"Sinä olisit itse kutsunut häntä siksi, Marian, jos sinä tietäisit mitä minä tiedän. Anna Catherick oli oikeassa. Meitä vartioimassa oli kolmas henkilö eilen puistossa; ja tämä kolmas henkilö —".
"Oletko varma, että se oli kreivi?"
"Täysin varma. Hän oli sir Percivalin vakooja — hän ilmaisi asian hänelle — hän kehoitti häntä koko tämän aamupäivän odottamaan ja väijymään Anna Catherickiä ja minua."
"Onko Anna huomattu? Tapasitko sinä hänet järven luona?"
"Ei, hän pelastautui pysymällä poissa kohtauspaikalta. Mentyäni venehuoneelle ei siellä ollut ketään."
"Enemmän, enemmän!"
"Minä menin sisään ja odotin muutamia minuutteja. Levottomuuteni saattoi kumminkin minut nousemaan ylös ja katsomaan ulkona ympärilleni. Tultuani ulos näin minä muutamia merkkejä hiekassa aivan venehuoneen vieressä. Minä kumarsin alas katsoakseni, mitä ne olivat, ja huomasin silloin hiekkaan kirjoitetun sanan. Sana oli — etsikää!"
"Ja sinä pyyhit pois sen hiekasta?"
"Miten sinä sen tiedät, Marian?"