"Puhu niin vähän kuin mahdollista salaisuudesta minulle, Percival.
Onko hän sinulta saanut tietää sen?"
"Ei, äidiltään."
"Kahden naisen tiedossa vaarallinen salaisuus — huono juttu, ystäväni, varsin huono juttu! Salli minun kysyä sinulta yhtä seikkaa, ennenkuin menemme edemmäksi. Sinun vaikuttimesi sulkea tytär hulluinhuoneeseen on nyt jotenkin selvä minulle — mutta sitä vastoin en minä ymmärrä oikein, kuinka hän pääsi pois sieltä. Epäiletkö sinä jonkin sairaalan henkilön, vihamiehesi houkuttelemana, tahallaan laiminlyöneen ja päästäneen hänet karkaamaan?"
"Ei — hän käyttäytyi parhaiten kaikista sairaista — he luottivat häneen. Hän on kylliksi hullu pidettäväksi suljettuna ja kylliksi viisas tehdäkseen minut onnettomaksi, jos hän saa olla vapaana — ymmärrätkö minua?"
"Ymmärrän varsin hyvin. No hyvä, Percival, lopeta asia pian, niin tiedän minä kyllä, mitä pitää tehdä. Mikä aiheuttaa vaaran nykyään?"
"Anna Catherick on paikkakunnalla ja on ryhtynyt tekemisiin lady Glyden kanssa — kas siinä muutamin sanoin, missä vaara on. Kuka voi lukea kirjeen, jonka hän kätki hiekkaan, huomaamatta, että vaimoni tietää kaikki, kieltäköönpä sen miten kovin tahansa?"
"Odota, Percival! Jos lady Glyde tuntee tämän salaisuuden, niin täytyy hänen tietää, että se saattaa sinut vaaraan. Vaimonasi on hänelle ilmeisesti edullista salata se."
"Uskotko sen? Minä puhun sinulle jotakin siitä asiasta. Hän salaisi asian, jos hän pitäisi vähääkään minusta. Mutta nyt satun minä olemaan toisen herrakullan tiellä. Hän on rakastunut häneen, ennenkun meni naimisiin kanssani — hän on vieläkin rakastunut erääseen Hartright-nimiseen piirustuksenopettaja-konnaan."
"Paras ystäväni, mitä merkillistä sinä siinä huomaat? Kaikki naiset ovat rakastuneita johonkin muuhun kuin omaan mieheensä. Kuka on ensimmäinen, joka voittaa naisen sydämmen. En koskaan elämässäni ole tavannut numero yhtä. Kenties usein numero kolmen, neljän ja viiden — mutta en koskaan numero yhtä. Luonnollisesti täytyy sen olla, mutta minä sanon vain, ett'en ole koskaan sitä nähnyt."
"Odotapas! Minä en ole lopettanut vielä. Kenenkä luulet auttaneen Anna Catherickin pakoon, kun mielisairaalan väki oli hänen jäljillään? Sen teki Hartright. Kenen luulet sinä nähneen hänet Cumberlandissa? Kukapa muu kuin Hartright. Molemmilla kerroilla puhui hän aivan yksin hänen kanssaan. Odota, älä keskeytä minua. Se konna on yhtä rakastunut minun vaimooni kuin vaimoni häneen. Hartright tietää tuon onnettoman salaisuuden ja vaimoni myöskin. Anna heidän vain tavata uudelleen toisensa, niin on molemmille etua liittoutua minua vastaan."