Hän luki molemmat rivit ääneen: "Olen saanut kirjeesi. Jollen saa sinulta tietoa määrättyyn aikaan, avaan minä sen tunnin lyötyä."
Toinen mies hänen asemassaan olisi tarvinnut selitystä näihin sanoihin — kreivi ei sitä kaivannut. Luettuaan tuon pikku lipun huomasi hän yhtä selvästi ne toimenpiteet, joihin olin ryhtynyt, kuin hän itse olisi ollut läsnä. Kasvoihin tuli silmänräpäyksessä toinen ilme, ja käsi tuli takaisin pöydän laatikosta.
"En sulje laatikkoa, herra Hartright", sanoi hän, "enkä sano, ett'en minä vieläkin muserra aivojanne. Mutta minä olen oikeudentuntoinen mies vihamiehiänikin kohtaan ja etukäteen tahdon minä mainita, että Teidän aivonne ovat viekkaammat, kuin luulinkaan. Käykäämme nyt asiaan, herra! Te tahdotte saada jotakin minulta?"
"Niin — ja minun täytyy saada se."
"Erityisillä ehdoilla."
"Ilman mitään ehtoja."
Käsi vaipui taasen laatikkoon.
"Ah! Mehän kuljemme aina samassa, lakkaamattomassa kierroksessa", sanoi hän, "ja Teidän viekkaat aivonne ovat taasen vaarassa. Te pidätte valitettavan korkeaa ääntä — laskekaa sitä hieman! Vaara ampua Teidät siinä paikassa seisoessanne on minusta pienempi kuin vaara päästää Teidät täältä. Te ette taistele nyt suremaani ystävääni vastaan — Te seisotte silmätysten Foscon kanssa! Jos tarvittaisiin kaksikymmentä sellaista henkeä kuin Teidän, herra Hartright pelastukseni portaiksi, nousisin minä järkkymättömän levollisuuteni ja ylevän välinpitämättömyyteni tukemana kylmästi näitä portaita ylös. Älkää hyökätkö kimppuuni, jos elämänne on rakas! Kehotan Teitä vastaamaan kolmeen kysymykseen, ennenkun puhutte enempää. Ne ovat tärkeitä tälle keskustelulle ja tärkeitä minulle." Hän nosti yhden oikean kätensä sormen ylös. "Ensimmäinen kysymys!" sanoi hän. "Te tulitte tänne hallussanne tieto, joka voi olla tosi — tai voi olla väärä — kuinka olette saanut sen?"
"Sitä en sano."
"Välipä sillä, minä otan kyllä selvän siitä. Jos tämä tieto on tosi — muistakaa, että minä sanon: jos — niin hierotte Te täällä kauppaa joko oman tai toisen epärehellisyyden johdosta. Minä panen tämän asianhaaran tuleviksi tarpeikseni mieleeni, joka ei koskaan kadota mitään, mitä sinne pantu on, ja jatkan." Hän nosti ylös toisen sormen lisäksi. "Toinen kysymys! Ne rivit, jotka Te pyysitte minun lukemaan, ovat allekirjoittamattomat. Kuka kirjoitti ne?"