Jätin kaikki lähemmät yksityiskohdat myöhemmäksi ja kiiruhdin taas S:t Johns-Woodiin puhuakseni sen henkilön kanssa, jolta kreivi Fosco oli vuokrannut vaunut noutaakseen Lauran asemalta.
Saamani osoite johdatti minut erään vuokra-ajurin luo, jolla oli tallinsa neljännespeninkulman päässä Forest-roadilta. Hän näytti mielestäni siistiltä ja kunnialliselta mieheltä. Sanoessani hänelle, että tärkeä perheasia pakotti minua pyytämään häntä hakemaan kirjoistaan erästä päivämäärää, jonka minä tiesin hänen ammattinsa takia merkinneen, ei hän kieltänyt vähääkään täyttämästä pyyntöäni. Kirja otettiin esille ja sinne oli "heinäkuun 26 päivänä 1850" merkitty tilaus seuraavin sanoin:
"Peitetyt vaunut kreivi Foscolle; N:o 5 Forest-road (John Owen)."
Kysyttyäni sain tietää, että nimi "John Owen" tarkoitti sitä ajajaa, jonka oli ajettava vaunuja. Hänellä oli silloin jotakin työtä tallin puolella, mutta pyynnöstäni lähetettiin häntä hakemaan voidakseni saada puhua hänen kanssaan.
"Voitteko muistaa heinäkuussa viime kesänä ajaneenne erästä herraa talosta N:o 5 Forest-roadilla Waaterloo-sillan rautatieasemalle?" kysyin minä.
"Hm, herra", sanoi mies, "sitä en voi niin tarkkaan muistaa."
"Kenties voisitte kumminkin muistaa itse herran ulkomuodon."
"Hän oli ulkomaalainen, varsin pitkä ja tavattoman lihava."
Miehen kasvot kirkastuivat. "Muistan hänet, herra! Hän oli lihavin herra, jonka koskaan olen nähnyt, — ja raskain, jota koskaan olen ajanut. Niin, niin — muistan nyt hänet, herra. Papukaija tai joku muu sellainen lintu istui ikkunassa kirkumassa. Herra oli tavattoman touhuissaan saadaksemme pian selvää rouvan kapineista ja hän antoi minulle kauniit juomarahat, että etsisin tarkkaan matka-arkkuja ja hankkisin ne nopeasti mukaamme."
Vähät matka-arkuista! Muistin silmänräpäyksessä, kun Laura kuvasi tuloaan Lontooseen, kuinka eräs henkilö, joka kreivi Foscolla oli ollut mukanaan asemalla, oli hakenut hänen kapineitaan. Tämä oli nyt se henkilö.