"Näittekö Te matkustavan rouvashenkilön?" kysyin minä. "Miltä hän näytti? Oliko hän nuori vai vanha?"
"Hm, herra, ahdingossa ja kiireessä en minä oikein ehtinyt nähdä, minkälainen rouva oli. En ainakaan nyt voi muistaa hänestä mitään muuta — kuin hänen nimensä."
"Muistatteko hänen nimensä?"
"Kyllä, herra. Hän oli lady Glyde."
"Kuinka voitte muistaa sen, kun muutoin olette unhottanut hänet?"
Mies hymyili ja seisoi ja siirteli jalkojaan nolonnäköisenä.
"Niin, nähkääs herra, sanoakseni totuuden", sanoi hän, "en ollut kaukaa ollut naimisissa siihen aikaan; ja minun vaimollani oli ollut juuri sama nimi kuin tällä rouvashenkilöllä, ennenkun hän sen vaihtoi minun nimeeni — hänen nimensä oli Glyde, hänenkin, herra. Rouvashenkilö sanoi sen itse. — 'Onko Teidän nimenne matka-arkuissa, rouva?' kysyin minä. 'Kyllä', sanoi hän, 'nimeni on kaikissa kapineissani — se on lady Glyde'. — 'Hoo!' ajattelin itsekseni, 'minun on vaikea yleensä muistaa herrasväen nimiä — mutta tämähän soinnahtaa vanhalta tutulta korviini', ajattelin minä. En voi juuri tarkkaan sanoa, milloin se oli, herra, kenties tapahtui se vuosi sitten — kenties ei. Mutta varmasti voin vannoa muistavani lihavan herran ja rouvan nimen."
Ei ollut tarpeen, että hän muistaisi ajan; päivä ja päivämäärä olivat täydellisesti selvillä hänen isäntänsä tilauskirjassa. Tunsin heti, että minä nyt niiden varmojen aseiden, joita kutsutaan yksinkertaisiksi tosiasioiksi, yhdellä iskulla voin musertaa ja voittaa koko salahankkeen. Silmänräpäystäkään epäilemättä kutsuin vuokra-ajuriliikkeen omistajan syrjään ja ilmaisin hänelle ajajan todistuksen ja hänen tilauskirjaansa tehdyn merkitsemisen todellisen ja sanomattoman suuren arvon. Sopimus korvata hänen ajajansa muutaman päivän poissa-olo oli pian tehty, jonka ohessa minä itse jäljensin merkityn tilauksen, minkä jäljennöksen isäntä nimikirjoituksellaan oikeaksi todisti. Läksin pois sovittuamme, että John Owen olisi käytettävänäni kolmena seuraavana päivänä tai kauemminkin, jos tarve vaatisi.
Käsissäni oli nyt kaikki tarvitsemani paperit; alueregistraattorin omakätinen kuolemantodistuksen jäljennös ja sir Percivalin päivätty, kreiville lähettämä kirje olivat varmassa säilössä lompakossani.
Nämä kirjalliset todistukset taskussani ja vuokra-ajurin vastaus vielä tuoreena muistissani suuntasin askeleeni ensi kerran sen päivän jälkeen, jolloin tutkimukseni alkoivat sille kadulle, jossa herra Kyrlen konttori sijaitsi. Yhtenä tämän käyntini syynä oli luonnollisesti ilmoittaa hänelle mitä minun oli onnistunut toimittaa asiassa. Toisena oli kertoa hänelle, että minä huomisaamuna aioin viedä vaimoni Limmeridgeen saadakseni hänet siellä suoraan tunnustetuksi ja vastaanotetuksi setänsä taloon. Jätin herra Kyrlen itsensä päätettäväksi nykyisissä olosuhteissa, olisiko hän herra Gilmoren poissaollessa velvollinen vai ei, perheen asianajajana, olemaan läsnä perheen asioille niin tärkeässä tilaisuudessa.