"Silloin, kun käsitätte, miten äärettömän sopimatonta on keskustella siitä asiasta nöyrän palvelijanne kanssa", minä vastasin.
"Kun tyttö rakastaa, hän siis ei puhu siitä?"
"Ei, lapsi kulta. Hän antaa salaisuuden kuin umpussa piilevän madon kalvaa ruusuposkeaan."
"Silloin hänestä tulee ruma?"
"Aivan oikein", minä vastasin. "Katsokaa yhä peiliinne, ja kun huomaatte, että olette käynyt hirvittävän näköiseksi, niin tiedätte olevanne rakastunut."
"Mutta kun minusta on tullut niin ruma, ette te enää huoli minusta", hän huomautti. "Siis ei ollenkaan kannata rakastua teihin."
"Teillä on enemmän johdonmukaisuutta kuin luulin", minä sanoin.
"Mitä on johdonmukaisuus?" Carlotta kysyi.
"Se on antiseptinen aine, joka tuhoaa järjettömyyden basillin ja tuottaa tosi onnea."
"Minä en ymmärrä", sanoi hän.