Mrs Tusher, pastorin vaimo, oli varakreivittären luona. Hän oli ollut tämän kamarineitinä entisen lordin aikana ja koska hän oli sydämestään kiintynyt toimeensa, otti hän luonnollisesti sen uudelleen vastaan, kun Castlewoodin varakreivitär palasi asumaan isänsä taloon.
"Esittelen teidän armollenne sukulaisenne ja pienen kunniapaashinne, nuoriherra Henry Esmondin", sanoi mr. Holt, kumartaen syvään melkein koomillisen nöyristelevästi. "Tehkää kaunis kumarrus hänen armolleen, monsieur, ja sitten toinen vähäisempi kumarrus madame Tusherille, Castlewoodin miellyttävälle papittarelle."
"Täällä olen elänyt, ja toivon saavani kuolla, sir", sanoi madame Tusher, heittäen terävän katseen lapsoseen ja sitten lady Castlewoodiin.
Tähän oli pojan koko huomio jonkun aikaa kiintynyt. Hän ei voinut pitää suuria silmiään poissa tästä. Ealingin keisarinnan jälkeen hän ei ollut nähnyt mitään niin peloittavaa.
"Miellyttääkö ulkonäköni sinua, pikku paashi?" kysyi lady.
"Hänelläpä täytyisikin olla kovin vaatelias maku, ellei se miellyttäisi", huudahti madame Tusher.
"Ole vaiti, sinä tyhmä Maria", virkkoi lady Castlewood.
"Olen kiintynyt siihen mihin olen, madame, ja kuolisin ennenkuin olisin sitä sanomatta."
"Je meurs ou je m'attache" [Kuolen siinä mihin kiinnyn], sanoi mr. Holt, hymyillen kohteliaasti. "Niin sanoo kuvakirjan muratti ja kiertyy tammen ympärille niinkuin hellän parasiitin sopiikin."
"Parricidenko, sir!" huudahti mr. Tusher.