Näiden kahden kirjeen olemassaolosta sekä tyynyn sisällöstä eversti Frank Esmond, josta tuli Castlewoodin kreivi, kertoi jälkeenpäin Henry Esmondille ja onnitteli itseään hyvällä syyllä siitä, ettei ollut liittynyt suunnitelmaan, joka osoittautui niin tuhoisaksi usealle osanottajalleen. Mutta poika ei luonnollisesti tiennyt paljoa näistä asioista niiden tapahtuessa hänen silmäinsä nähden, vaan oli ainoastaan huomaavinaan, että hänen isännällään ja emännällään oli joitakin huolia, jotka olivat aiheuttaneet toisen paon ja saattaneet kuningas Wilhelmin upseerit pidättämään toisen.
Kun herrat olivat saaneet takavarikoiduksi paperit, eivät he näyttäneet pitemmälti tarkastavan Castlewoodin linnaa kovinkaan innostuneesti. He tutkivat isä Holtin huoneen, jonne heidät johdatti tämän oppilas, joka näytti, kuten isä Holt oli käskenyt, paikan missä tämän huoneen avain oli, aukaisi oven herroille ja johdatti heidät huoneeseen.
Kun herrat huomasivat puoliksi palaneet paperit hiiliastiassa, he tutkivat ne kylläkin innokkaasti, ja heidän nuorta opastansa hieman huvitti heidän ällistyksessä.
"Mitähän nämä ovat?" kysyi eräs.
"Ne on kirjoitettu vieraalla kielellä", sanoi asianajaja. "Mitä sinä naurat, penikka?" lisäsi hän kääntyen, huomatessaan pojan hymyilevän.
"Isä Holt sanoi niiden olevan saarnoja", virkkoi Harry, "ja pyysi minua polttamaanne", — tämä olikin noihin papereihin nähden totta.
"Saarnojapa kylläkin — kavallusta ne ovat, siitä lyön vaikka vetoa", huudahti asianajaja.
"Herra nähköön! Se on hepreaa minulle", virkkoi kapteeni Westbury. "Osaatko sinä lukea sen, poikanen?"
"Kyllä sir, vähäsen," sanoi Harry.
"Lue siis, ja lue englanniksi, sir, tai on leikki kaukana", sanoi asianajaja. Ja Harry alkoi kääntää: