"Ole lörpöttelemättä ja lue tuo paperipalanen", sanoi Westbury. "Se on latinaa", sanoi Dick vilkaisten siihen ja tehden uudestaan kunniaa upseerilleen, "ja se on eräästä mr. Cudworthin saarnasta;" ja hän käänsi sanat melkein samalla tavalla kuin Henry Esmond oli ne kääntänyt. "Sinäpä vasta olet nuori oppinut!" sanoi kapteeni pojalle.
"Olkaa varma, että hän tietää enemmän kuin kertoo", sanoi asianajaja. "Luulenpa, että viskaamme hänet vaunuihin vanhan Isebelin viereen."
"Niin sentähden, että hän on kääntänyt palasen latinaa!" sanoi kapteeni kovin iloisena.
"Menisin yhtä mielelläni sinne kuin mihin tahansa", sanoi Harry Esmond yksinkertaisesti, "sillä ei kukaan välitä minusta."
Lapsen äänessä tai tässä hänen yksinäisyytensä määrittelyssä oli jotain liikuttavaa, sillä kapteeni katsahti häneen lempeästi ja Steele-niminen ratsusotilas laski hellästi kätensä pojan pään päälle ja sanoi muutamia sanoja latinaksi.
"Mitä hän sanoi?" kysyi asianajaja.
"Herran tähden, kysykää Dickiltä itseltään", huudahti kapteeni Westbury.
"Sanoin, etten itsekään ollut vieras onnettomuudelle ja että olin oppinut tukemaan onnettomia; se ei ole teidän toimenne, herra Pergamentti", sanoi ratsumies.
"Teidän näyttää olevan edullisinta jättää oppinut Dick rauhaan, mr. Corbet", sanoi kapteeni. Ja Harry Esmond, jota aina liikuttivat ystävälliset kasvot ja ystävällinen sana, tunsi olevansa hyvin kiitollinen tälle hyväluontoiselle puolustajalleen.
Hevoset oli tällävälin valjastettu vaunujen eteen ja kreivitär ja Victoire tulivat ulos ja heidät asetettiin ajoneuvoihin. Tämä kamarinainen, joka riiteli Harry Esmondin kanssa päivät pitkät, joutui vallan liikutuksen valtaan hänestä erotessaan, ja nimitti häntä "enkeli-kullaksi" ja "lapsi-raukaksi" ja sadoilla muilla hyväilynimillä.