Vastaukseksi tämä purskahti kyyneltulvaan ja poistui huoneesta katsahtaen nopeasti Harry Esmondiin, kun mylord, välittämättä kyynelistä ja vielä varsin hyväntuulisena, kohotti nuoren holhokkinsa tämän polvistuneesta asemasta (sillä tuhannet hyvät työt olivat saaneet pojan kunnioittamaan mylordia isänään) ja laski leveän kätensä Harry Esmondin olalle.
"Semmoinen hän on aina ollut", virkkoi mylord; "vihjauskin naisesta tekee hänet ihan hulluksi. Siitä syystä juuri rupesin ryyppäämään, hitto vie — en mistään muusta syystä; sillä eihän hän ainakaan voi olla mustasukkainen oluttynnyrille eikä rommipullolle, vai mitä, tohtori? Hitto vie, katsokaapa piikojamme — katsokaapa vain talon piikoja. Oletteko missään nähnyt semmoisia piikoja? Ette nyt ottaisi vaimoa Castlewoodista, vai mitä, tohtori?" Ja mylord purskahti nauramaan.
Tohtori, joka oli kulmainsa alta katsellut lordi Castlewoodia, sanoi: "Mutta leikki sikseen, mylord, en saata hengenmiehenä käsitellä tätä ainetta leikillisesti enkä tämän seurakunnan sielunpaimenena ajatella mitenkään muuten kuin surren sitä, että niin nuori lammas joutuu harhateille."
"Sir", sanoi nuori Esmond puhjeten vihaisena puhumaan, "hän kertoi minulle itse, että te itse olette kauhea äijä ja tarjouduitte suutelemaan häntä maitohuoneessa."
"Häpeä, Henry", huudahti tohtori Tusher karahtaen punaiseksi kuin kalkkunakukko mylordin ulvoessa naurusta. "Jos kuuntelet tyttöhylkiön valheita —"
"Hän on yhtä kunniallinen kuin kuka hyvänsä Englannin naisista ja minusta yhtä puhdas", huudahti Henry, "ja yhtä lempeä ja hyvä. Hävetkää, kun solvaatte häntä."
"Kaukana olkoon se minusta että sen tekisin", huudahti tohtori. "Taivas suokoon, että olen erehtynyt tuon tytön suhteen ja teidän suhteenne, sir, jolla on totisesti pikkuvanhan nerokkuutta; mutta siitä ei nyt ole kysymys. On ilmennyt, että rokkoon sairastui pieni poika 'Kolmesta-linnasta' ja että se oli hänessä teidän käydessänne oluttuvassa omissa tarkoituksissanne, ja että istuitte lapsi sylissänne jonkun aikaa ja heti sen jälkeen nuoren lordin kanssa." Tohtori koroitti ääntään puhuessaan ja katseli varakreivittäreen päin, joka oli tullut takaisin ja näyttäen hyvin kalpealta piti nenäliinaa kädessään.
"Kaikki aivan totta, sir", sanoi lady Esmond katsellen nuorta miestä.
"Nyt on pelättävissä, että hän on tuonut tartunnan mukanaan."
"Niin juuri — oluttuvasta", sanoi mylady.