"Herranen aika, uskonpa, että itse olette iskenyt silmänne tuohon sievään puritaaniin, nuoriherra Harry", sanoi mylord nauraen huoletonta, hyväntuulista naruaan ja aivankuin olisi kuunnellut mielenkiinnolla nuoren miehen kiihkeätä pyyntöä. "Kuiskatkaa, Harry! Rakastatteko häntä itse? Onko juoppolalli Frank Esmond joutunut kaiken lihan tielle?"
"Mylord, mylord", huudahti Harry kasvot punaisina ja silmät kyynelissä; "minulla ei ole milloinkaan ollut äitiä, mutta rakastan tätä naista äitinäni. Jumaloin häntä kuin pyhäinpalvoja pyhimystä. Kun kuulen hänen nimeänsä mainittavan kevyessä tarkoituksessa, tuntuu se minusta pyhäinhäväisyltä. Rohkenisitteko ajatella omasta äidistänne niin tai suvaita kenenkään hänestä siten puhuvan. Minulle on kauhistus ajatella, että kukaan mies saattaa hänestä ajatella likaisesti. Rukoilen teitä, vaadin teitä jättämään hänet. Onnettomuus on oleva tämän seurauksena."
"Onnettomuus, pyh!" sanoi mylord antaen piiskansivalluksen hevosille, jotka tällä hetkellä — sillä olimme päässeet lakeuksille — alkoivat nelistää niin, ettei mistään pidättämisestä ollut apua. Ohjakset katkesivat lordi Mohunin käsissä ja pillastuneet hevoset kiitivät hurjina eteenpäin, ajoneuvot vaappuivat edestakaisin ja ajajat tarrautuivat niiden laitoihin kynsin hampain, kunnes he näkivät edessään suuren rotkon, jossa kaatumista ei voinut välttää, silloin nuo kaksi herraa hyppäsivät henkensä edestä, kumpikin omalta puoleltaan kääseistä. Harry Esmond putosi nurmikkoon niin rajusti, että hän hetkeksi pyörtyi; mutta jonkun ajan kuluttua hän kykeni nousemaan, kovin pahoinvoipana ja vertavuotavin nenin, mutta ilman muuta vammaa. Lordi Mohun ei ollut niin onnellinen; hän putosi päälleen erästä kiveä vasten ja makasi nyt maassa, nähtävästi kuolleena.
Tämä onnettomuus tapahtui herrojen ollessa kotiin päin palaamassa — ja mylord Castlewood kohtasi mennessään poikansa ja tyttärensä kanssa ratsastamaan nuo parihevoset niiden nelistäessä ajopelit takanaan ja katkonaiset ohjat jalkoihin sotkeutuneina; mylordin palvelijat käännyttivät ja pysäyttivät ne. Nuori Frank havaitsi lordi Mohunin punaisen takin ja seurue kiiruhti tuon onnettoman herran ja Esmondin luo; Harry oli jo noussut maasta. Lordin suuri peruukki ja töyhtöniekka hattu olivat pudonneet, ja otsassa olevasta haavasta oli vuotanut runsaasti verta. Hän näytti olevan ja olikin jo ruumiina.
"Suuri Jumala! hän on kuollut!" sanoi mylord. "Jonkun on ratsastettava! Hakekaa tohtori — jääkää! Menen kotiin ja noudan tänne Tusherin; hän tuntee kirurgiaa", ja mylord nelisti pois ja hänen poikansa hänen jäljessään.
Tuskin he olivat poistuneet, kun Harry Esmond, joka juuri oli tullut tajuihinsa, muisti mielessään samanlaisen onnettomuuden, jonka oli nähnyt ratsastaessaan Newmarketista Cambridge'iin; ja reväisten hihan mylordin takista Harry aukaisi kynäveitsellä suonen hänen käsivarrestaan ja rauhoittui hetken kuluttua kokonaan nähdessään veren vuotavan. Kesti lähes puoli tuntia, ennenkuin lordi tuli tajuihinsa; sillävälin tohtori Tusher ja pikku Frank saapuivat ja huomasivat, ettei mylord ollutkaan vainaja, niin kalman kalpea kuin olikin.
Hetken kuluttua, kun lordi kykeni sen kestämään, asettivat he hänet rengin ratsulle ja antoivat toisen ratsun Esmondille; miehet kävelivät molemmin puolin lordi Mohunia tukien häntä, milloin tarve vaati, ja arvoisa tohtori Tusher heidän kanssaan. Pikkuinen Frank ja Harry ratsastivat yhdessä antaen hevosen kävellä.
"Kun ratsastimme kotiin yhdessä", sanoi poika, "kohtasimme äidin, joka käveli pengermällä tohtorin kanssa ja isä pelästytti häntä kertomalla, että sinä olit kuollut —"
"Ettäkö minä olin kuollut?" hätäytyi Harry.
"Niin. Isä sanoi: 'nyt on Harry-parka saanut surmansa, kultaseni', jolloin äiti kirkaisi kovasti, ja voi, Harry, hän kaatui ja minä luulin, että hänkin kuoli. Enkä ole milloinkaan nähnyt isää semmoisella tuulella. Hän kirosi voimakkaimmalla tavallaan ja tuli aivan kalpeaksi ja sitten hän alkoi omituisesti nauraa ja käski tohtorin ottaa hänen hevosensa ja minun seurata tohtoria; me poistuimme isän luota. Ja kun katsoin takaisin, näin hänen valavan vettä suihkulähteestä äidin päälle. Oi, miten äiti pelästyi!"