'Mutta Teitä ei vapautettu kavalluksesta vuonna 16, hyvä herra', sanon minä, 'ja vietitte sen johdosta kaksi vuotta Yorkin vankilassa.' Minä tunsin miehen historian, sillä minä olin laatinut syytöskirjoituksen häntä vastaan, kun hän oli pappina Cliftonissa. Ja minä iskin jälleen. 'Herra Wapshot', sanoin minä, 'Te mielistelette kunnianarvoista naista, joka nykyisin oleilee herra Broughin talossa. Jollette lupaa kokonaan luopua hänen pyydystämisestään, niin minä paljastan Teidät.'
'Minä olen luvannut', sanoi Wapshot koko lailla kummissaan ja näyttäen rauhallisemmalta. 'Olen antanut juhlallisen lupaukseni herra Broughille, joka oli luonani tänä aamuna ja pauhasi ja kiljui ja kiroili. Oi, hyvä herra, Te olisitte säikähtynyt kuullessanne kristityn ihmisen, kuten hänen, kiroovan niinkuin hän teki.'
'Onko herra Brough ollut täällä?' kysyn minä vallan ihmeissäni.
'On. Minä otaksun, että Te olette molemmat täällä samalla jahdilla', sanoo Wapshot. 'Haluatte kai naida lesken, joka omistaa Sloppertonin ja Squashtailin? Hyvä, hyvä, tehkää tahtonne. Minä olen luvannut heittää kaikki tekemiset lesken kanssa, ja Wapshotin kunniasana on pyhä!'
'No, minä oletan, hyvä herra', sanon minä, 'että herra Brough on uhannut potkaista Teidät ulos ovesta, jos vielä sinne ilmestytte.'
'Te olette tavannut hänet, näen mä', sanoo herra pastori kohottaen olkiaan. Ja silloin minä muistin, mitä Te olitte kertonut kirjeenne sinetin murtamisesta, enkä vähintäkään epäillyt, ettei Brough ollut sitä avannut ja lukenut joka sanaa.
No hyvä, ensimäinen lintu oli korjussa. Sekä Brough että minä olimme siihen ampuneet. Nyt minun oli pamahuttaminen alas koko harakanpesä, ja minä läksin teilleni täydessä latingissa, hyvä herra — täydessä latingissa.
Kello oli yli kahdeksan, kun jouduin perille, ja kuljettuani porttien läpi minä näin olennon, jonka hyvin tunsin, käyskentelevän istutusten keskellä — se oli Teidän kunnioitettava tätinne, herra Titmarsh. Mutta minä halusin tavata talon rakastettavia naisia, ennen kun puhuin hänen kanssaan, sillä katsokaas, Titmarsh ystäväni, minä näin rouva Hoggartyn kirjeestä, että hän ja he olivat valmiit käymään tukkanuottasille ja toivoin oitis saavani hänet pois talosta sytyttämällä sodan heidän keskensä."
Minä nauroin ja tunnustin, että herra Smithers oli aika kettu.
"Onnellinen sattuma oli", jatkoi hän, "että neiti Brough paraikaa näppäili kitaraa salissa ja ja lauloi kauhean väärin. Mutta kun minä saavuin ovelle, tuiskasin minä palvelijalle 'sh!' niin ääneen kuin mahdollista, seisoin hiljaa kuin patsas ja astuin sitten varpaillani eteenpäin. Neiti Brough saattoi kuvastimesta nähdä jokaisen liikkeeni, mutta ei ollut näkevinään ja lopetti laulunsa oikealla juoksutuksella.