'Taivaan nimessä!' sanoin minä, 'antakaa anteeksi, armollinen neiti, että tulen keskeyttämään tämän hurmaavan musiikin — että tietämättä, että kutsumatta olen rohjennut kuunnella sitä!'
'Tuletteko hakemaan mammaa, hyvä herra?' sanoi neiti Brough niin suopeasti kuin hänen ulkomuotonsa salli. 'Minä olen neiti Brough.'
'Sallikaa, armollinen neiti, etten hiisku sanaakaan asioistani, ennen kun olette laulanut vielä uuden ihastuttavan sävelmän.'
Hän ei laulanut, mutta näytti olevan hyvillään ja sanoi: 'Oo herra, mikä on Teidän asianne?'
'Asiani koskee erästä rouvaa, joka on kunnioitettavan isänne vieraana tässä talossa.'
'Soo, rouva Hoggartya!' sanoo neiti Brough, kimmahtaen soittamaan kelloa. 'John, lähettäkää kutsumaan rouva Hoggartya kasvitarhasta. Täällä on herra, joka tahtoo tavata häntä.'
'Minä tunnen', jatkoin minä, 'rouva Hoggartyn luonteenlaadun yhtä hyvin kuin kuka muu, armollinen neiti. Ja minä arvaan, että se ja hänen kasvatuksensa eivät ole sitä laatua, että hän voisi olla sopivaa seuraa Teille; minä tiedän, että Te ette pidä hänestä; hän on kirjoittanut meille Somersetshireen, että Te ette pidä hänestä.'
'Mitä! onko hän parjannut meitä ystävilleen?' huusi neiti Brough (juuri sitä minä halusin saada hänen uskomaan). 'Jollei hän pidä meistä, niin miksi hän ei siis lähde pois?'
'Hän on tosiaan venyttänyt vierailuaan hyvin pitkälle', sanoin minä, 'ja minä olen varma siitä, että hänen sisarenpoikansa vaimoineen kaipaa hänen palaamistaan. Pyydän, armollinen neiti, elkää poistuko, sillä Te saatatte auttaa minua saavuttamaan tarkotukseni.'
Tarkotus, jossa olin tullut, oli saada aikaan oikein kunnon tappelu molempien naisten kesken, jonka loputtua minun oli aikomus vedota rouva Hoggartyyn ja sanoa hänelle, ettei hänen todellakaan pidä enään jäädä taloon, jonka jäsenten kanssa hän on joutunut niin kireisiin väleihin. No niin, tappelu tapeltiin. Neiti Belinda alotti tulen sanoen saaneensa kuulla, että rouva Hoggarty on panetellut häntä ystävilleen. Mutta vaikka ottelun lopuksi neiti raivoissaan pyrähti ulos huoneesta vannoen, että hän jättäisi kotinsa, ellei tuo inhottava nainen lähtisi sieltä, sanoi rakas tätinne: 'Hahaa! Minä tunnen sen lutkan rumat metkut. Mutta, kiitos Jumalan, minulla on hyvä sydän ja uskontoni tekee minulle mahdolliseksi antaa hänelle anteeksi. Minä en lähde hänen erinomaisen isänsä talosta enkä poistumisellani tahdo haavoittaa sen arvoisan, ihailtavan miehen mieltä.'