Hänen kykynsä perehtyä uusiin oloihin osoittautuu sekä niiden konferenssien tuloksissa, joita hän kaikista maailmanosista turvaaville oppilaille piti että koulujen perustamisessa. Hänen läpeensä kelpo luonteensa ja se seikka, että hän säilytti nimensä tahrattomana, ansaitsee erityistä mainitsemista. Hän ei elänyt mainetta ja rahoja kootakseen; hänen kunnianhimonsa koski ainoastaan hengellistä menestystä.
Erittäin hauska tilaisuus tässä jumalanpalveluksessa oli se, kun Mr.
Sankey lauloi Mr. Moodyn lempilauluja, jolloin seurakunta yhtyi kuoroon.
Kaksituhatta henkeä oli Dwight L. Moodyn muistojuhlassa Tremont Templessä Bostonissa läsnä, jolloin eteviä pappeja ja maallikoita monista eri tunnuskunnista kokoontui samalle lavalle kahden tunnin ajan ylistellen tuon suuren evankelistan elämää ja vaikutusta. Kokousta pidettiin "The Evangelistic Association of New England" yhdistyksen ylijohdolla. Henry M. Moore Bostonista, joka lähes kolmekymmentä vuotta oli ollut Mr. Moodyn liittolaisena, oli esimiehenä ja puhujien joukossa huomattiin pastorit T:ri L. B. Bates, D. A. A. Plumb, T:ri George O. Lorimer, Piispa W.F. Mallalieu, Pastori Herbert J. White ja John Willis Baer, "Society of Christian Endeavor" yhdistyksen sihteeri.
Monta liikuttavaa kohtausta sattui kokouksen aikana, ja kyyneleet valuivat virtoina monen silmistä.
Pastori John A. Mc Elwain Clarendon Street Churchista johti rukoukseen, kiittäen Mr. Moodyn lapsellisesta hurskaudesta ja pyhitetystä miehuudesta sekä hänen työstään evankelistana ja kasvattajana.
Mr. Moore lausui m.m.: "Me olemme kokoontuneet tänne puhelemaan yhdeksännentoista vuosisadan Paavalista, hänen elämästään, työstään ja vaikutuksestaan. Jos yhteen ainoaan sanaan sisältäisin D. L. Moodyn koko elämän, niin olisi tämä sana 'Voitto'. Tappiota hän ei tuntenut. Hänen elämänsä oli yhtämittaista menestystä. Tultuaan seitsemäntoista vuoden vanhana kääntymykseen eräässä puodissa Court streetin varrella täällä Bostonissa läksi hän yhdeksäntoista vuotiaana Chicagoon, ja siellä, voimme sanoa, hän elämäntyönsä aloitti. Vuonna 1872 tulin läheiseen tuttavuuteen hänen kanssaan. Hän tuli eräänä päivänä puotiini, pyysi kynää ja kirjoitti raamatunvärsyn tähän Baxterin uuteen testamenttiin, jota sittemmin kaksikymmentä vuotta olen kalliina muistona kantanut. Olin tilasuudessa työskentelemään hänen kanssaan, ja kokousten aikana Tabernaaklissa täällä Bostonissa johdin minä neljänäkymmenenä neljänä päivänä nuorten miesten kokousta".
Mr. Moore puhui suhteestaan Mr. Moodyyn Northfieldin kouluihin nähden ja sanoi uskovansa, ettei Mr. Moodyn maine muutaman vuoden kuluttua niin paljon perustuisi hänen evankeeliseen työhönsä kuin hänen toimintaansa sivistyksen edistämiseksi. Northfieldin kouluissa käy 900 ylioppilasta, jotka edustavat seitsemäätoista lahkoa ja kuuttatoista kansakuntaa.
"Hän oli rukouksen mies", jatkoi Mr. Moore. "Minä olen kuullut hänen sanovan, että jos Kaikkivaltias antaisi hänen valita hänen oman tiensä ja Jumalan tien välillä, niin hän heti valitsisi Jumalan tien. Hän sai kaikki rukouksen kautta toimeen ja ylläpiti sitä rukouksella. Kaikki koulurakennukset Northfieldissa ovat hänen rukoustensa tulosta. Jokainen evankeelinen sotaretki saatiin hänen rukouksensa kautta aikaan, ja kun hän oli ryhtynyt työhön, ei hän kysynyt mitä ihmiset arvelivat. Hänessä toteutuivat raamatun sanat: 'Jos te minussa pysytte, niin minä pysyn teissä'. Sydämmeni on tänään täynnä. Oi, miten häntä kaipaan! Mutta minä luulen hänen tietävän, että meillä on täällä, kokous".
Kun Mr. Moore sitten seikkaperäisesti oli kertonut mitä kuolinvuoteen ääressä oli tapahtunut, lausui hän: "Ja hänen viimeiset sanansa olivat: 'Jumala kutsuu minua. Maa väistyy. Taivas avaantuu'. Minä en epäile, että Jumala lähetti vaununsa häntä noutamaan, ja astuessaan niihin lausui hän omaisilleen: 'Jumala kutsuu minua'. Mennessään ylös taivaasen hän sanoi: 'Maa väistyy, taivas aukenee'. Ja kun hän astui pyhien yhteiskuntaan, joista hän täällä alhaalla oli saarnannut, lauloivat enkelit: 'Tehkäät portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi!' Mikä vastaanotto! Minkälainen kotiinlähtö yhdelle yhdeksännentoista vuosisadan merkillisimmistä miehistä!"
Mr. Mooren pyynnöstä lauloi Mr. Lawrence B. Greenwood kaksi värsyä laulusta: "Armosta autuas", joka oli Moodyn lempilauluja.