Minkätähden hänellä oli niin paljon parempi menestys kuin muilla? Tämä kysymys esitettiin usein, ja monet ihmiset jäivät neuvottomiksi koettaessaan selittää hänen aineellista menestystään. Mutta siinä ei ollut mitään salaperäistä. Hän oli vakava mies, kokonaan työlleen uhraantunut, jolla aina oli suurenmoisia suunnitelmia toisten hyväksi ja joka rehellisyytensä ja selvän arvostelukykynsä vuoksi oli ajattelevien liikemiesten keskuudessa voittanut suurta kunnioitusta. Hän sai kokoon miljoonan dollaria, kun muut eivät saaneet tuhatta.
Tässä maassa on aina löytynyt rikkaita kristillisiä perheitä, jotka ovat tunteneet, etteivät parempaan voi rahojaan uhrata kuin käyttää niitä niihin tarkoituksiin, joita Mr. Moody edusti. Ei lainkaan ole luultava, että hän vielä läheskään oli tyhjentänyt kaikki mahdollisuudet rahojen hankkimiseen yrityksiinsä. Yksi seikka oli kaikille selvä: hän ei koettanut itseään rikastuttaa. Hän olisi voinut jättää jälkeensä suuren omaisuuden, mutta hänen jälkeenjättämänsä omaisuus on hänen suuri nimensä, hänen koulunsa nuorten kasvatusta varten ja ne joukot, jotka hänen saarnansa kautta tulivat siunatuiksi. Hän rakensi muistomerkin itselleen lukemattomissa sydämmissä, ja hänen nimensä ja maineensa on säilyvä kauvemmin kuin marmori ja pronssi.
Moodyn elämässä kumoutui se väite, että ankara työskentely ja alituinen tarmonsa kuluttaminen välttämättömästi on elämälle ja terveydelle tuhoa tuottava. Hän kyllä kuoli vaan kuudenkymmenenkahden vuoden vanhana, ja on kyllä mahdollista, että liiallinen ponnistus hänen viime vuosinaan joudutti loppua, mutta jää sittenkin tosiseikaksi, että hän väsymättömästi, enemmän kuin miehenijän oli katkeamattomassa toiminnassa, useinkin erinomaisesti liikuttavien näkyjen keskellä, jolloin ilma hänen ympärillään oli erinomaisessa määrässä hengellistä sähköä täynnä, ja joukot taipuivat hänen palavaan pyyntiinsä luopumaan synnistä ja omistamaan se yksinkertainen, pettämätön usko, jonka järkähtämätön apostoli hän oli. Tämä jännitys ei kuitenkaan hänen hermojaan pilannut tai muuttanut häntä ärttyisäksi olennoksi. Ollen viime vuosinaan vielä laajempiin suunnitelmiin taipuvainen ei hän koskaan kadottanut rahtuakaan järkähtämättömästä uskostaan siihen evankeliumiin, jota hän saarnasi, ja hänen kulkunsa siihen asti kun tuo tuhoisa tauti vihdoin kuudennenkymmenennen vuoden rajapylvään tuolla puolen hänet yllätti, oli kuva ylipäänsä terveestä ja muuttumattomasti iloisasta miehuudesta.
Hänen työnsä merkityksestä harrastuksen herättäjänä evankeelisessa kristikunnassa alempaa kansaluokkaa kohtaan ei löydy vähintäkään epäilystä. Niidenkin kirkon miesten, jotka hänen menettelytapojaan paheksuivat, täytyi myöntää, että ne olivat erittäin tehokkaita yksinkertaisen kansan sekä saavuttamiseksi että herättämiseksi. Kun Robert Ingersoll aloitti hyökkäyksiään kristittyä uskoa vastaan koristellen esitystään loistavalla kaunopuhelijaisuudella ja teroitellen nuoliaan purevalla ivalla ja terävällä sukkeluudella, tunsivat monet vakavat uskovaiset, että seurakuntaa uhkasi todellinen vaara.
Mutta kaikki tämän kuuluisan epäuskonsankarin kaunopuhelijaisuus ei saanut aikaan kymmenettä osaa niin pysyväistä vaikutusta ihmisten sydämmiin ja mieliin, kuin Moodyn suora, yksinkertainen puhe, hänessä asuvan rehellisen uskon vahvistamana ja Sankeyn liikuttavien laulujen tukemana. Nämä uskonsankarit yhdessä eivät ainoastaan suuremmaksi osaksi hävittäneet sitä, mitä Mr. Ingersoll oli aikaansaanut; he kykenivät päälle päätteeksi kääntämään pakoveden toiseen suuntaan ja sytyttämään kristilliseen uskonelämään uutta tulta.
Kristilliselle kirkolle oli todella suuri etu saada viimeisellä kolmanneksella yhdeksättätoista vuosisataa omistaa niin uskollinen, peloton ja toimelijas sotilas kuin Dwight L. Moody.
Moody oli erinomainen kyky. Se palava into, joka hänessä hehkui, levitti lämpöä minne ikänä hän tuli ja lämmitti kylmiä ihmisiä lämminsydämiseen vaikutukseen. Siitä johtui, että kirkot kaikkialla ilolla tervehtivät hänen tuloaan, hyvin tietäen että se tuotti innostuksen kauden, joka kesti vielä kauvan hänen poislähtönsä jälkeen. Hän tunsi maailman, hän käsitti inhimillisen luonteen ja hänellä oli rakkaudesta uhkuva myötätuntoisuus sitä kohtaan. Tuo vanha sananparsi vihasta syntiin ja rakkaudesta syntiseen toteutui erinomaisen täydellisesti hänessä.
Mr. Moody suoritti suuren tehtävän. Monet tuhannet sekä miehet että naiset elävät parempaa elämää, senvuoksi että hän on ollut olemassa. Näiden koroitetut, laajentuneet ja puhdistetut elämät ovat hänen jaloimpia muistomerkkejään. Jalon miehen teot säilyvät hänen kuoltuaan ihmiskunnan siunaukseksi.
Herätyssaarnaajanakin erosi hän suuresti edellisen sukupolven vanhanaikuisista herätyssaarnaajista, jotka peloittivat syntisen katumukseen pidättelemällä häntä kuilun päällä, jossa hän taisi nähdä kadotuksen vaaleankeltaisten liekkien selvästi osoittavan haluaan ahmia häntä. Mr. Moodylla oli epäilemättä aivan samat käsitykset tulevaisen rangaistuksen laadusta ja kestävyydestä, kuin hänen edeltäjilläänkin. Mutta kenties lievitti hänen itsensä tietämättä tämän opin näennäistä kovuutta hänen syvä luottamuksensa Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen. Tälle kohdalle hän usein pysähtyi eikä koskaan jättänyt siitä huomauttamatta, silloinkin kun hän kosketti tulevaisen rangaistuksen varmuutta. Tämä piirre hänen varoituksissaan eroitti hänet suuressa määrässä vanhemmista herätyssaarnaajista, ja vaikutti paljon suurempaa vastaanottavaisuutta, kuin mitä hänen edeltäjäinsä osaksi oli tullut.
Vaan ei tässäkään kaikki. Mr. Moody oli mies, jolla oli erinomaisen selvä huomiokyky. Hengelliseen juoruamiseen hän ei puuttunut eikä paljon niitä kärsinyt, jotka sitä tekivät. Ollen itse kansanmies, ymmärsi hän vaistomaisesti, miten hän voi kansan sydämmet saavuttaa. Vaikka häneltä kirjallinen sivistys puuttui, oli hän alallaan yksi aikansa voimakkaimpia ja suurinta menestystä saavuttaneita puhujia. Hänen puhemuotonsa oli puhdasta, voimakasta ja vakuuttavaa, ja hänen ajatuksensa olivat aina puetut yksinkertaiseen anglosaksilaiseen kieleen, jota aina mielellään sekä kuunteli että luki.