Ollen todellisella inhimillisellä myötätuntoisuudella ja samalla erinomaisella käytännöllisyydellä varustettu mies, valitsi hän elämäntehtäväkseen saarnata evankeliumia, koska hän katsoi sen hyödyttävän sekä nykyistä että tulevaista maailmaa. Toisinaan sai hän runsaita palkinnolta osakseen, mutta hänelle olisi ollut saman tekevä, jos köyhyys ja unhotus olisi häntä kohdannut. Missään suhteessa hän ei itsekkäitä tarkoituksia palvellut.
Viimeisinä vuosinaan kehittyi Mr. Moody monessa suhteessa. Hän lueksi ja tutki muutamia aineita suurella menestyksellä, ja hänen tuttavuutensa monen etevän miehen ja naisen kanssa Europassa ja Amerikassa laajensi hänen näkökantaansa. Hänen kasvatuslaitoksensa Mount Hermonissa ja Northfieldissa mies- ja naispuolisia oppilaita varten ansaitsevat täydellisesti niiden osalle tulleen myötäkäymisen. Ja nämä mainiot koulut ovatkin kenties tuon suuren evankelistan pysyväisimmät muistomerkit. Hänen sanansa olivat välikappaleina lukemattomain uudestisyntymiseen, ja hänen tahrattoman ja hyödyllisen elämänsä muisto on oleva kehoitukseksi niille, jotka häntä tunsivat.
Ensimmäisinä vaikutusvuosinaan oli Moody taistelevan kirkon ruumistunut perikuva. Hänen lähikäypäisyytensä teki usein hienotunteisiin ihmisiin huonon vaikutuksen. Kun hän oli innossaan päässyt korkeimmilleen, ei hänen persoonallinen läsnäolonsa ollut voittava, hänen äänensä oli karkea ja esiintymisensä kömpelöä. Mutta hänessä ilmeni samalla kertaa rohkeuden ja sanomattoman vakavuuden piirre; ja se voima ja mestarillinen kyky, jolla hän noita suunnattoman suuria kansajoukkoja johti, tuotti hänelle kunnioitusta niiden joukossa, jotka tutkivat hänen voimaansa ja menettelytapansa omituisuutta, vaikk'eivät hänen periaatteisiinsa yhtyneetkään. Niiden, jotka hänen esitelmiään kirjoittivat muistiin, oli usein muistiinpanojaan puhtaaksikirjoittaessaan vaikea hänen katkonaista kieltään tasotella, mutta tämä johtui hänen valtavasta, kiivaasta lausuntotavastaan.
Hänen yksinkertainen, suora englanninkielensä oli kansan kieltä; hän puhui sitä lyhyeihin, innostusta uhkuviin lauseisin puettuna, ja siinä ilmeni sama koruton yksinkertaisuus, mikä Bunyanille on omituista. Sen vaikutus noihin suunnattomiin joukkoihin oli toisinaan ihmeteltävä. Se tuotti huokauksia ja innostusta; ja kun hän oli lopettanut, tai oikeimmin kun Sankey oli jonkun valtavista lauluistaan laulanut, tulvaili seurauksena siitä pitkä jono syntisiä "kyselyhuoneesen".
Kirjailijanakin oli Mr. Moodylla laaja vaikutus. Hänen etevimpiä tuotteitaan ovat: "Kristuksen tuleminen" (1877); "Sana ja tie" (1877); "Salainen voima eli menestyksen salaisuus kristillisessä elämässä ja työskentelyssä" (1881); "Tie Jumalan luo ja miten se on löydettävä" (1884); "Iloisia uutisia" (1876); "Nuolia ja kertomuksia" (1877); "Hyviä mietteitä ja keskusteluja" (1877). Sekä kirjailijana että saarnaajana oli suoruus ja yksinkertaisuus huomattavimpia ominaisuuksia Mr. Moodyn esitystavassa. Suuren osan hänen saarnoistaan muodostivat kertomukset, mutta ne olivat aina huolellisia, voimakkaita ja vakuuttavia. Hän rakasti erittäin raamatullisia vertauksia, ja hänen saarnansa perustuivat suureksi osaksi niiden esitystapaan ja opetuksiin.
Kahtenatoista viimeisenä vuotena kasvoi työskentely kasvatuksen eteen
Northfieldissa suunnattomassa määrässä.
Ensin avasi Moody oman kotinsa muutamille nuorille tytöille ja aloitti siten tyttökoulunsa. Sen perästä rakennutti hän vähäpätöisen rakennuksen toiselle puolen tietä; sitte rakennettiin East Hall, joka maksoi 30,000 dollaria. Sitte seurasi Frederick Marquand Hall, joka maksoi 60,000 dollaria, ja oli lahja Marquand suvulta. Sitte rakennettiin Stone Hall. Lisäksi rakennettiin uusi kirjastorakennus 20,000 dollarin hinnasta, sekä vielä toinen samanhintainen makuuhuoneita sisältävä rakennus. Vieläkin kaksi rakennusta rakennettiin, joihin yhteensä mahtui 300 tyttöä.
Koulurakennukset käsittävät yli 200 tynnyrinalaa maata, joka on kauniiksi puisto- ja metsikkömaaksi istutettua, ja on romantillisen kauniin Bonar Glen nimisen laakson läpileikkaama. Keinotekoinen 24 tynnyrinalaa käsittävä järvi on 4000 dollarin kustannuksella kaivettu. Mount Hermonin koulu nuorukaisia varten on noin kahden penikulman (engl.) päässä Northfieldista. Sen asema on erinomainen Connecticut virran läntisellä rannalla ja käsittää 400 acresta maata, josta on maksettu 12,500 dollaria. Tämän koulun aikaansaamiseksi lahjoitti Mr. Hiram Camp, New Havenista 25,000 dollaria. Se aloitettiin vanhassa farmirakennuksessa, johon rakennettiin puurakennus lisäksi, aijottu harjoitussaliksi.
Sitte rakennettiin neljä kivirakennusta ja suuri päivällissali. Mutta ennen pitkää olivat nämä rakennukset riittämättömät, ja senvuoksi rakennettiin Cronley Hall sekä toinen päivällissali, niin että saatiin tilaa vieläkin 200 oppilaalle ja sitäpaitsi kokoussaleja, kirjastohuoneita, museo j.n.e. Enemmän kuin tuhannen nuorta miestä ja naista, kahdestatoista eri kansakunnasta, on näissä kouluissa opiskellut. Mr. Moody ei ollut mikään uskonnollinen kiihkoilija. Hänen erinomaista tarmoaan uskonnollisessa suhteessa seurasi vapaamieliset ja valaistut käsitykset kasvatuksesta, jonka käytännöllisestä tuloksesta koko maailma on hyötynyt.
"Ole hyvä, ja sinä olet oleva onnellinen". Siinä Mr. Moodyn elämänohje, jota hän kuolemaansa saakka seurasi. Jos joku on tämän yksinkertaisen perusohjeen todellisuutta epäillyt, niin olisi hän löytänyt sen sisältämän lupauksen täytännön tutkimalla tämän suuren evankelistan elämää. On tuskin koskaan löytynyt miestä, joka suuremmalla ilolla ja sydänlämmöllä on omistanut ja pannut käytäntöön kristillisyyttä kuin Mr. Moody.