Ne "kesäkoulut", joita tuossa pienessä rauhaisassa Northfieldissa pidettiin, ovat tehneet sen kautta maailman kuuluisaksi ja vaikuttaneet enemmän, kuin mitä yhdessä tuokiossa voidaan arvata, kristillisen uskonnon lisääntymiseksi täällä kotimaassa ja muualla.
Mr. Moody ei milloinkaan ottanut vastaan rahoja palvelustensa palkaksi, vaikka hän kyllä otti lahjoja vastaan aikaansaamansa työskentelyn kannatukseksi. Kerrotaan, että eräs ystävä piti hänen aineellisesta puolestaan huolta ja valmisti siten hänelle tilaisuuden vapaasti saarnata rahallisten asioiden häntä häiritsemättä, jotka usein kyllä asettuvat esteeksi evankeliumin työmiehille. Ja täten työskenteli hän loppuun saakka ilman muita siteitä kuin Mestarin rakkaus.
Merkillinen on todella se historia, jonka tämän oppimattoman maalaispojan elämä meille esittää. Kaikki siitä lähtevät opetukset eivät kenties heti hänen kuolemansa jälestä osoittaudu. Mutta muutamat ovat selvät ja ansaitsevat hyvästi tulla vaarinotetuiksi.
Ensinkin oli hän todellisesti vilpitön ja ilman pelkoa. Uskonto oli hänen kaikkensa, ja senvuoksi oli hänen uskonsa suuri.
Toiseksi oli Mr. Moody suora. Hän ei paljon kärsinyt jumaluusopillisten teoriojen saivarruksia. Hän tiesi, että maailma oli vajonnut syntiin ja voitiin pelastaa vaan evankeliumin kautta, tämä oli hänen uskontunnustuksensa ja hänen saarnansa perusjuuri. Ja me voimme meidän aikamme pastoreille vakuuttaa, että vaikka ihmiset ovat niin kutsutuille dogmeille välinpitämättömiä ja vihaavat tyhjiä muotomenoja, kuuntelevat he mielellään ja hyötyvät tuosta vanhasta Jeesus Natsarealaisen ilmoittamasta rakkauden sanomasta. Toiset voivat täyttää kirkkonsa yhtä helposti kuin Moodykin, jos he vaan ovat vilpittömiä ja esittävät yksinkertaisen evankeelisen sanoman.
Kolmanneksi hän oli ihminen, "Jumalan jaloin teko". Hänellä olisi saattanut olla enemmän kirjallista tietoa; yliopistosivistyksen omistaminen on edullista. Hänellä olisi saattanut olla enemmän tottumusta seurustelutavassaan, vaikka hän itse teossa oikeastaan aina vähän halveksi hienostumista yhteiskunnallisessa suhteessa korkealla olevissa henkilöissä. Mutta hän oli ylevämielinen ja omasi laajan sydämen sekä suuren rohkeuden ja oli vaistonsa kautta hienosti sivistynyt mies, ja nämä ominaisuudet tuottivat vaikutusvaltaa hänelle.
Ja hänen jälkeensä jättämä vaikutus on kestävä kauan, niinkuin sellainen vaikutus aina kestää. Suokoon Jumala, että meillä olisi monta sellaista miestä, sillä maailma tarvitsee heitä! Nimestä ja tunnuskunnasta riippumatta surevat kaikki sellaisen miehen poislähtöä ja liittyvät jäseninä tuohon pieneen perheesen Northfieldissa, tuossa pienessä valkeassa huoneessa ikivanhan Round Topin juurella.
Olkoon vaan, että "sydämmen uskonnolla" on vähemmän huomattava sija amerikalaisten elämässä kuin ennen; mutta katsoen Mr. Moodyn tasaisesti lisääntyvään vaikutusvaltaan on vaikea näyttää sitä väitöstä toteen. Hänen viimeinen kuulijakuntansa Kansas Cityssä sanottiin olleen suurimman, mitä hänellä tässä maassa milloinkaan on ollut. Mutta hänen työnsä vanhurskauden levittämiseksi ei suinkaan viime aikoina niihin rajoittunut, joita hän äänellään saavutti. Joka kesä kokoontui joukottain oppineita ja sivistyneitä miehiä hänen kouluunsa Massachusetts maakunnassa tältä yksinkertaiselta mieheltä oppimaan sanan istuttamisen salaisuuden ihmisten mieliin. Senvuoksi on luultava että viimeisinä aikoina paljon suuremmat joukot olivat hänen vaikutuksensa alaisia kuin siihen aikaan, jolloin hänen maineensa herätyssaarnaajana oli korkeimmillaan.
Amerikalaiselle ylipäänsä on elämä käynyt paljon monimutkaisemmaksi kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Löytyy miehille ja naisille paljon useampia työ-, puhe- ja kirjoitusaiheita; mutta siitä ei seuraa, että olisimme ainoankaan "viidestäkymmenestä uskonnostamme" hyljänneet tai käytännössä jonkun parhaimmista joukossa jättäneet. Ja sittenkin kuulemme valitettavan että "usko laimenee", koska ei löydy ketään yleisesti tunnettua saarnaajaa, joka yleisöltä nauttii sellaista kunnioitusta, kuin D. L. Moodyn voimansa päivinä oli laita.
Hänellä oli sitäpaitsi aikaa kirjoittaa useita kirjoja, ja hänen saarnansa painettiin useissa osissa. "Lauluja Karitsan kunniaksi", jotka hän yhdessä P. P. Blissin ja Ira D. Sankeyn kanssa toimitti, sanotaan levinneen 20,000,000 kappaletta ja tuottivat 1,250,000 dollaria tekijäpalkkiota. Nämä rahat joutuivat komitean haltuun, joka niitä käytti erilaisiin uskonnollisiin tarkoituksiin. Mr. Moody ei niistä saanut penniäkään, sillä hän ei huolinut mitään vaivastaan.