"Pysykää omassa toimessanne!" ärjäsi toinen.
"Tämä onkin toimeni", vastasi Moody.
Päivänkoitossa eräänä kylmänä, sangen kylmänä talviaamuna noin kolme kuukautta myöhemmin naputti joku Mr. Moodyn ovelle.
"Kuka siellä", kysyi tämä, "ja mitä Te tahdotte?"
"Tahdon tulla kristityksi", kuului vastaus. Moody avasi oven ja hämmästyksekseen näki hän saman miehen, joka oli häntä kironnut siitä, että hän puhutteli häntä, kun hän seisoi nojaillen lyhtypylvästä vasten.
Mies lausui: "Siitä illasta asti ei minulla ole ollut rauhaa. Teidän sananne vainosivat ja tekivät levottomaksi minut. En tänä yönä ole saattanut nukkua, ja siksi päätin lähteä luoksenne puhuttelemaan Teitä ja pyytämään Teitä rukoilemaan kanssani".
Tulokseksi tuli, että mies otti vastaan Kristuksen, ja sen tehtyään kysyi hän heti:
"Mitä minä voin tehdä hänelle?"
Hän opetti pyhäkoulussa sodan syttymiseen asti, jolloin hän liittyi sotajoukkoon ja kaatui ensimmäisten joukossa, saatuaan kumminkin sitä ennen lausua selvän todistuksen Jumalastaan.
Erästä toista miestä, joka hiljan oli tullut maaseudulta, puhutteli
Moody samaan tapaan kadulla: