Hänen toiminnastaan ensi aikana Chicagossa voitaneen sanoa, että "profeetta ei ole ylenkatsottu paitsi isäinsä maalla". Chicagolla oli merkillinen mies keskuudessaan, mutta se ei tiennyt siitä. Sen muurien sisässä yleni palava ristinsaarnaaja, joka lannistumattomalla rohkeudellaan, apostolisella innollaan ja puhujakyvyllään oli valittu järistyttämään maailmaa. Hän ei itse tietänyt suuruuttaan. Ja se olikin onneksi, sillä täten hän pysyi nöyryydessä.
Kun hän vuosikausia myöhemmin palasi siihen kaupunkiin, jossa hän ensin oli toiminut, oli hän sama yksinkertainen, vaatimaton mies, kuin ennenkin. Hänellä oli, aloittaessaan lähetystyötään, hyvä perustus vastaiselle toiminnalleen. Askel askeleelta talutettuna kulki hän voittajana eteenpäin, ja kertomus hänen kulustaan tulee asetettavaksi suurimpien ja parhaiden menestyneiden viinamäentyömiesten rinnalle.
Kerrotaan Mr. Moodyn kerran kuulleen jonkun lausuvan: "Maailma ei vielä ole nähnyt, mitä Jumala voi tehdä yhdessä ainoassa ihmisessä, sen kanssa, edestä ja kautta, joka kokonaan on hänelle antautunut". Tämä lausunto valtasi Moodyn. Hän ajatteli itsekseen: "Hän ei sanonut suuri, tai oppinut, rikas tai kaunopuhelijas tai viisas ihminen; hän sanoi vaan ihminen. Ja minä olen ihminen. Ihmisestä riippuu, tahtooko hän tai eikö tahdo kokonaan uhrata itsensä. Tahdon tehdä kaikki voitavani tullakseni sellaiseksi ihmiseksi".
Tämä henki nähtävästi läpitunki hänet. Kirjeet tältä ajalta hänen elämäänsä todistavat hänen sisällistä päätöstään.
"Sano kaikille ystävilleni", kirjoitti hän 12 p. helmik. 1861, "ett'ei löydy mitään, jota voitaisi verrata Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Toivon, että perhealttari pyhitetään kotona".
"Toivon, että teet kaiken voitavasi Vapahtajasi tähden persoonallisesti", kirjoitti hän Sam veljelleen 3 p. helmik. 1865. "Puhu hänen puolestaan, rukoile häntä, työskentele hänen tähtensä, ja tee kaikki hänelle; ja tuo rakas Herra ei koskaan ole sinua ylenantava. Lue usein Joh. 14 lukua".
Hänen suurenmoinen sydänlaatunsa ilmeni siinä tavassa, jolla hän kohteli erästä miestä, joka tapasi käydä päivä- ja vapaailmakokouksissa häiriötä matkaansaattamassa. Mr. Moodykaan ei saanut häntä rauhoittumaan. Kun hän kerran seisoi ovella ja kätteli ihmisiä rukouskokouksen loputtua, tuli mies esiin. Hetken epäröittyään ojensi Mr. Moody kätensä ja lausui:
"Jos Jeesus Kristus taisi syödä viimeisen ateriansa yhdessä Juudas
Iskariotin kanssa, niin voinen minä paiskata kättä teidän kanssanne".
KUUDES LUKU.
Millä tavalla Mr. Moody valmistautui saarnoihinsa.